Aurora on siirtolainen ja paluumuuttaja

Eräänä päivänä hakkasin Torontossa keittiön pöydän ääressä punaista kirjoituskonettani ja näin mielessäni kolmiulotteisena, kuin monivärisenä hologrammina vaalean tytön, joka pyyhki pölyjä viktoriaanisessa kartanossa. Annoin tytölle nimen Aurora ja aloin kirjoittaa. Muutimme takaisin Suomeen yhdeksän vuoden siirtolaisuuden jälkeen ja jatkoin kirjaani uudesta suomalaisesta Aurorasta, sortovuosien tytöstä, joka joutuu muuttamaan vuonna 1903 Kanadaan etsimään Suomesta karkotettua isäänsä. Syntyi Aurora vaahteralaakson tyttö (1991, 2. painos 1992.)

13.8.2013

Kanadan luonto Aurora-kirjoissa

t

Pesukarhu suurkaupungissa. Kuvasin tämän lemmikkkipesukarhun Pietarissa keväällä 2014

Olen asunut Yhdysvalloissa vuoden ja Kanadassa yhdeksän vuotta. Paljon luonnonkauneutta tallentui mieleeni noina vuosina. Jotain siitä olen halunnut siirtää Aurora-kirjoihin. Toronton eläimet ja varsinkin sen laaksojen luonto ovat keskeisessä asemassa Aurora-kirjoissani.

Luonto oli lähellä siinä miljoonakaupungissa. Pesukarhukin tuli tutuksi. Puutarhaan tuli pesukarhuperhe, emo kiipesi päärynäpuuhun ja heitteli hedelmiä pennuille, jotka odottivat puun juurella. Roskalaatikoitten kansien piti olla raskaita, jotta pesukarhut eivät päässeet penkomaan niitä ja levittelemään roskia. Pesukarhuja asui pilvenpiirtäjien tuuletuskanavissa ja metrotunneleissa.

Eräänä päivä kerrottiin sanomalehdessä, että palokunta oli hälyytetty tekemään erikoisoperaatio: pelastamaan pesukarhu, joka oli kiivennyt pilvenpiirtäjän seinää korkeuksiin. Operaatio onnistui.

Kesät olivat pitkiä ja lämpimiä. Puutarhassa kasvoi valtava magnolia, kolibrit lentelevät pihalla. Laaksojen luonto oli rehevää.

Kuvaan Aurora-kirjoissa 1900-luvun alun luontoa. Siihen aikaan Toronton laaksot ja rotkot olivat vielä rehevämpiä kuin nykyaikana. Purojen vettä saattoi juoda. Ne olivat paratiisi, jota Ernest Thompson-Seton on kuvannut luontokirjoissaan. Nuo Setonin kuvaamat Don-joen laakson seudut tulivat minulle tutuiksi päiväkävelyillä, joita tein laaksoihin mieheni kanssa. Kanadan ja yleensä Pohjois-Amerikan luontoa minulla on monesti ikävä.

Kirjailijan sukulaiset omistivat laakson reunalla olevan kartanon, jolle oli annettu intiaanikieltä oleva nimi Spadina. Tämä talo on ollut osittain esikuvana Aurora-kirjojen kartanolle.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti