Aurora on siirtolainen ja paluumuuttaja

Eräänä päivänä hakkasin Torontossa keittiön pöydän ääressä punaista kirjoituskonettani ja näin mielessäni kolmiulotteisena, kuin monivärisenä hologrammina vaalean tytön, joka pyyhki pölyjä viktoriaanisessa kartanossa. Annoin tytölle nimen Aurora ja aloin kirjoittaa. Muutimme takaisin Suomeen yhdeksän vuoden siirtolaisuuden jälkeen ja jatkoin kirjaani uudesta suomalaisesta Aurorasta, sortovuosien tytöstä, joka joutuu muuttamaan vuonna 1903 Kanadaan etsimään Suomesta karkotettua isäänsä. Syntyi Aurora vaahteralaakson tyttö (1991, 2. Painos)

21.11.2006

Aurora, vaahteralaakson tyttö. Kummit ja kaimat

Aurora 1991, dustcover

Aurora, vaahteralaakson tyttö. 1991 (2. painos 1992)
Kansi: Matti Amnell

1900-luvun alussa Aurora oli tavallinen tytönnimi Suomessa. Sen huomaa, kun lukee sen ajan kihlaus- ja avioliittoilmoituksia. Vuonna 1904 Lohjan lähellä Nummella syntynyt anoppini sai myös nimen Aurora. Minä en koskaan ymmärtänyt, miksi hän ei käyttänyt sitä etunimenään. Taisi hän kerran sanoa, että se olisi ollut Savossa vähän liian fiini. Mutta oli itsestään selvää, että siitä aikakaudesta kertovan kirjasarjani päähenkilön nimeksi oli tuleva Aurora.

Prinsessa Ruususenkin nimi on Aurora. Hänellä oli iso joukko kummeja. Niin oli 1900-luvun alun tytöilläkin, jopa 12, jotta lapsi ei jäisi heitteille vanhempien kuoltua. Niin on myös minun Aurorallani, ja äidin kuoltua kummit pitävät huolta puoliorvosta tytöstä, jonka isä on karkotettu Suomesta. Kun Aurora palaa kotimaahan, yksi kummitäti antaa rahaa, toiset flanellialushameita, neulomiaan sukkia, lapasia ja villahousuja, joita Ateneumiin opiskelemaan tullut Aurora ei osaa oikein arvostaa.

Myyttien Aurora

Kanadalaiselle Thomasille suomalainen Aurora on kuin myyttinen hahmo, aamunkoiton jumalatar (Eos, Aurora), joka ajaa kultaisilla siivekkäiden hevosten vetämillä vaunuilla tai ratsastaa Pegasoksella. Aurora on kuvattu myös enkelinä, kuten tämän collegen sinetissä.

Tärkeintä on Thomasille ajatus, että pohjoismaisessa mytologiassa revontulet ovat valkyyrien kilvistä sinkoavia säteitä, jotka valitsevat parhaat nuorukaiset taistelemaan oikeuden ja hyvyyden puolesta. Se sopii taiteilijan urasta haaveilevalle pojalle. Ja näin Aurora ei olekaan prinsessa, joka nukkuu satavuotista untaan ja odottaa prinssiä, vaan tyttö joka vahvistaa poikaystävänsä itsetuntoa, niin että tämä uskaltaa toteuttaa itseään, paeta suuren viktoriaanisen talon uumenista. Sadut voidaan kirjoittaa uudestaan, tajuaa Thomas. (175-181)

Mitä enemmän luin Aurorasta, sitä paremmin tajusin, miten hyvin tuo nimi sopii 1900-luvun alkuun. Sehän oli uuden aikakauden alku. Siitä odotettiin paljon. Varsinkin suomalaiset haaveilivat, jopa siitä, että Suomi voisi olla itsenäinen. Siinä mielessä vuosi 1905 oli tärkeä. Siitä ei ole kuitenkaan tänä vuonna paljoa puhuttu ainakaan lehdistössä. Ehkä puhuttiin esitelmissä, joita en päässyt kuuntelemaan.

Keisarin ja kapinallisten Aurora

Monille Aurora merkitsee sosialismia, sillä venäläiset sotilaat aloittivat kapinan Aurora-laivalla. Mutta mikä olikaan Aurora-laiva (1897) aikaisemmin? Se oli tsaarittaren nimikkolaiva. Se oli mukana Tsushiman meritaistelussa, ja suomalainen kapteeni Monille Aurora merkitsee sosialismia, sillä venäläiset sotilaat aloittivat kapinan Aurora-laivalla. Mutta mikä olikaan Aurora-laiva (1897) ennen sitä? Se oli tsaarittaren nimikkolaiva. Se oli mukana Tsushiman meritaistelussa, ja suomalainen kapteeni vara-amiraali Oskar Wilhelm Enqvist toi sen surkeasti päättyneestä Japanin sodasta kotiin Pietariin, kotiin Pietariin, jossa siitä tuli kadettien koululaiva. 1906-1912 se teki laivastovierailuja moniin maihin.

Monet suomalaiset tuntevat Aurora-nimen lähinnä Aurora Karamzinista, suomalaisesta kaunottaresta, tsaarittaren hovineidistä, joka naitettiin upporikkaalle venäläiselle miehelle ja joka vanhoina päivinään lahjoitti osan omaisuudestaan Suomeen ja harjoitti hyväntekeväisyyttä.

Köyhä taideopiskelija Aurora Koivu kysyy isältään, miksi hänelle on annettu nimi rikkaan vanhan naisen mukaan. Mutta isä sanoo, että revontulet ovat syynä Aurora-nimeen. Revontulet ovatkin kiehtoneet ihmiskuntaa kaikkina aikoina.

Toivon, että tämä kirjoitus vastaa muutamiin kysymyksiin. Aurora-nimi on suosittu kaikkialla maailmassa.

Tämä Aurora-blogi on toiminut vuodesta 2006 tässä osoitteessa. Sitä ennen oli kaksikin versiota Aurora-blogista, mutta siirsin niistä aineiston tähän, kun Blogger vakiintui.

Alkuperäinen kirjoitus oli Blogisisko-blogissa

Lisäys


Auroraan on vaikuttanut paljon pikkusiskoni Tuula sekä taiteellisuutensa, tarmonsa että varsinkin ulkomuotonsa puolesta. Pienikokoinen, hento, tarmokas ja kaunis. Sisareni kuoli vuonna 2007.

Aurora-kirjat



Kaikkien Aurora-kirjojen kansikuvat ja kuvitus: Matti Amnell

Luettelo ja otteita kirja-arvosteluista:

Uusi!
Anna Amnell: Vaahteralaakson Aurora 2014


Anna Amnell:  Vaahteralaakson Aurora (yhteispainos: Aurora – Vaahteralaakson tyttö; Aurora ja Pietarin  serkut ; Aurora ja villikyyhkysten aika ), Books on Demand. 2014
Vaahteralaakson Aurora on yhteispainos vuosina 1991-1995 ilmestyneistä Aurora-kirjoistani.
Kirjan lopussa on kirje lukijalle.)

Tekijä: Amnell, Anna
Teoksen nimi: Vaahteralaakson Aurora/Anna Amnell ; kuvitus: Matti Amnell; Institute of  Migration Archive
Julkaisutiedot:  Helsinki: Books on Demand, 2014 (Norderstedt, Saksa: Books on Demand, 2014)
ISBN: 978-952-286-355-3
ekirja
Huomautus: Yhteispainos ilmestynyt ensi kerran vuonna 2014
Sisältö: Aurora – Vaahteralaakson tyttö; Aurora ja Pietarin  serkut ; Aurora ja villikyyhkysten aika
Huomautus: Ilmestyneet aikaisemmin nimellä Pirkko Pekkarinen: Aurora – Vaahteralaakson tyttö (1991, 2.p 1992); Aurora ja Pietarin  serkut (1993); Aurora ja villikyyhkysten aika (1995) 
Kieli: suomi
Aineistolaji: KIRJA/BOK
Ulkoasu: 362 s. ; kuv. ; pehmeäkantinen; 14,8 x 21
Muu nimike:
Aurora 1-3
Asiasanat:
1903, 1905, 1906, 1900-luvun alku
Aurora Koivu, fikt. , Vaahteralaakso, fikt.
romaanit, historialliset romaanit, tyttökirjat, nuortenkirjallisuus, kaunokirjallisuus
siirtolaisuus, kanadansuomalaiset, Kanada, Toronto,
Helsinki, sortovuodet,  suurlakko
kansainvälisyys, luonto,
kummitukset,


Aurora-kirjat ilmestyivät 1990-luvun alussa nimellä Pirkko Pekkarinen:
Aurora, vaahteralaakson tyttö. 1991, 2. painos 1992. Kirjapaja
Aurora ja Pietarin serkut. 1993. Kirjapaja (tapahtuu Helsingissä)
Aurora ja villikyyhkysten aika 1995. Kirjapaja (tapahtuu Torontossa)

Mutta jo Aurora ja Molly nimellä Anna Amnell [oik. nimi Pirkko Anna Amnell]
Anna Amnell: Aurora ja Molly. 1999. Kirjapaja m/v -kuvitus

Kerroin Liisa Mantereelle haastattelussa Kauneus ja terveys -lehteen:

"Kiinnostuin [20.] vuosisadan alusta, koska se muistutti omaa aikaamme. Köyhien ja rikkaitten välillä ammotti kuilu. Toisaalta Suomelle koitti uusi aika ja vapaus."

Tietoa haastatteluista ja kirja-arvosteluista antaa kirjaston Kirja-Sampo

Yleisö otti ensimmäisen Aurora-kirjani hyvin vastaan. Kirjasta otettiin toinen painos muutaman kuukauden kuluttua, ja minua pyydettiin kirjoittamaan lisää kirjoja tuosta 1900-luvun alun suomalaisen toisinajattelijan tytöstä.

AURORA -sarjan ensimmäinen osa



Aurora, Vaahteralaakson tyttö (1991, 2. painos 1992)

Lehtimies ja kasvitieteilijä August Koivu karkotetaan Suomesta Bobrikovin aikana. Hänen 15-vuotias, äidistä orvoksi jäänyt tyttärensä Aurora lähtee isänsä perässä Kanadaan. Auroran äiti oli venäläinen, ja Auroran suku kokee sortovuodet erityisen vaikeina ja ristiriitaisina aikoina.

Ensimmäisestä Aurora-kirjasta sanottua

Lisäys vuodelta 2015
Tuhansia-sivuja -blogi: Aurora Vaahteralaakson tyttö
17.joulukuuta 2015

--  jostain syvältä nousi kaipuu Pienen Runotytön maailmaan ja Anna-kirjojen aikaan. Pekkarisen kirjan kansi suorastaan hehkui tuota entisaikaa herkällä Auroran kuvallaan.kirjan kansi suorastaan hehkui tuota entisaikaa herkällä Auroran kuvallaan. --


Kun kyseessä on tyttökirja, voisin kuvitella sen kohderyhmää kiinnostavan ennen kaikkea tarinan romanttisen puolen ja matkajännityksen. Kirjalla on kuitenkin paljon ulottuvuuksia, ensinnäkin sen historiakytkökset ja silloiset olot Suomessa, Toisaalta Auroran palvelijan rooli ja tarinan vauraiden nuorten joutilas elämäntyyli asetetaan tarinassa rinnakkain. Yhteiskuntaluokkien erot ovat selkeät.Mielenkiintoinen sukellus hetkeksi toiseen aikakauteen, omiin tyttökirjavuosiin vuosikymmenten taakse ja sipaisuun yhteen Suomen historian vaiheeseen."

 1990-luvulla:

"Pirkko Pekkarinen on kirjoittanut vanhan kunnon tyttökirjan, jossa suomalainen päähenkilö seikkailee Amerikan mantereella."
Kirjamaailma ja uudet kirjat, kirjakerhoesitteet

"Kirjaan eläytyy niin paljon, että luulisi olevan yksi palvelijoista."
Maria Suokas, 11 v, Iltalehden lastenraati

"…sitä voisi luonnehtia myös eräänä näkökulmana lähihistoriaamme – nuoren tytön silmin katsellaan vain eri asioita kuin aikamiessiirtolaisen vinkkelistä."
Jaana Viuhko, Iisalmen Sanomat

"Pekkarisen kertojanansiot ovat miljöökuvauksessa, lähes visuaalisissa Kanadan luonnon ja maisemien tunnelmissa."
Kerttu Manninen, Lapsen maailma

"Rasismista ja kansallisesta itsekkyydestä on mahdollista ohjata ulos näin kiehtovalla tavalla."
Anna-Maija Raittila, Kotimaa

"Nykyajan nuorella ja Auroralla on ainakin yksi yhteinen piirre: molemmat elävät turvattomassa maailmassa. Auroran ja nykyajan nuoren turvattomuuden syyt ovat tosin erilaiset."
Kati Haapakoski, Vaahteranlehti


2. osa Aurora-sarjasta:




Klikkaa kuvat suuremmiksi.

Pirkko Pekkarinen: Aurora ja Pietarin serkut. Kirjapaja. 1995

Kanadasta palannut Aurora Koivu opiskelee Ateneumissa ja asuu tätinsä luona Helsingissä Bulevardilla puutalossa. Pietarilainen serkku Olga tulee käymään koulua Helsingissä. Koulutytöt kokevat vuoden 1905 suurlakon sammakkoperspektiivistä.

Kirjasta Aurora ja Pietarin serkut sanottua:

"Vuosisadan alun pikkuporvarillinen pääkaupunki juhlineen, juoruineen ja kommelluksineen on elävänä läsnä. - - Henkilöistä Olga on aidoin. Hän on juuri niin raikas, raju ja mököttävä, kuin vain murrosikäinen tyttö voi olla."
Eila Jokinen, Etelä-Suomen Sanomat

"…tuntee katselevansa maalausta, kuvaa, jonka nähtyään tietää vuosisadan vaihteesta jotain aistien kautta välittynyttä."
Tuula Hortamo, Iisalmen Sanomat

"Kokonaan oma suvaitsevaisuuden ja ihmisarvokysymysten problematiikka kätkeytyy romaanien herrasväen ja palveluskunnan välisiin suhteisiin. Tämä on kummankin romaanin keskeisiä teemoja."
Salla Korpela, Kirkko ja kaupunki


"Kirja sivuaa historiaa yleensäkin ja siinä huokuu osa Helsingin menneisyyttä viehättävänä fiktiona. Teksti on selkeätä ja sitä on kiva lukea. Tarina vie mukanaan ja kirjan lukee kahdessa illassa, 173 sivua."
Blogissa "Sininen rooli "2/2010

”Pirkko Pekkarisen Aurora ja Pietarin serkut on jatko-osa kirjalle Aurora, Vaahteralaakson tyttö, jota en ole lukenut. Tämä ei suuresti haitannut Bulevardin varrella syksyllä 1905 asuvien ihmisten vaiheiden seuraamista. Päähenkilöinä ovat 13-vuotias Olga ja 17-vuotias Aurora, joista erityisesti ensiksimainittu on onnistunut tavanomaista elävämpänä hahmona. Ajan poliittista henkeä on mukana sivujuonessa ja päähenkilöt on työnnetty myös suurlakon joukkojen puristukseen.”
Kyläkoski, Kaisa: Lotta, Aurora ja Kaisa. - Sukututkijan loppuvuosi -blogi . Kirja-arvostelussa mm Pirkko Pekkarinen: Aurora ja Pietarin serkut. 29.1.2015
http://sukututkijanloppuvuosi.blogspot.fi/2015/01/lotta-aurora-ja-kaisa.html
"


3. osa Aurora-sarjasta:



Pirkko Pekkarinen: AURORA JA VILLIKYYHKYSTEN AIKA.1995. Kirjapaja

"Kirja on itsenäinen jatko aiemmin ilmestyneille kahdelle Aurora-sarjan osalle - - . Aurora liikkuu tässä kirjassa vuoden 1906 Torontossa. Auroraa ei aluksi oteta avosylin vastaan, mutta hän raivaa itselleen tilaa sulhasensa Thomasin kodissa." Tuula Hortamo, Iisalmen Sanomat 11.11.1995

"Osäkerhet, men även framåtande och äventyrslust samsas inom de tre böckernas pärmar. Olika åldersgrupper serveras internationell underhållning. Här finns möjlig
historisk förankring, miljökännedom och insikt i den föräldralösa 18-åringens livsöde och trots det 100-åriga perspektivet tangerar den beresta pedagogen -- många dagsaktuella problem.
Övernaturliga fenomen utreds till allas lättnad och happy-end-känslan infinner sig stilentligt."
Majlis Qvickström -
Tuffa unga kvinnor. Sommar i Toronto. 
Hufvudstadsbladet 9. 9. 1996



4. Auroran tarina pienemmille lapsille:



ANNA AMNELL: AURORA JA MOLLY. 1999. Kirjapaja.

Auroran tarina nuoremmille lapsille kerrottuna. Kirjassa on osittain aikaisempaa aineistoa ja osittain aivan uutta, joka on kirjoitettu pienen palvelustytön Mollyn näkökulmasta. Kirjassa on mustavalkoinen piirroskuvitus, jonka on tehnyt taiteilija Matti Amnell.

"Kirjassa käydään läpi matka Helsinkiin, laivamatka Atlantin yli ja saapuminen maahan, joka ulottuu valtamerestä valtamerelle. - - Molly, kirjan toinen nimihenkilö on pieni, orpo piikatyttö, jonka suurin haave on oppia lukemaan. Molly on kömpelö ja arka, mutta Auroran ja Maryn hellässä hoivassa hän rohkaistuu ja oppii lukemaan. - - Aurora ja Molly saattaa innostaa nuorta lukijaa tarttumaan Aurorasta kertovaan trilogiaan ja sukeltamaan tyttökirjojen ihanaan maailmaan." Marketta Härkönen, Virikkeitä 1/99, s. 22. Ibby Finland.


"Lastenkirjallisuuden mittakaavassa Amnell onnistuu kuvaamaan luokkayhteiskunnan rujoutta siinä missä laaksomaiseman romanttista pehmeyttäkin." Ismo Loivamaa, Aurora ja Molly. Ilkka 17.6.1999.

Kaikki Aurora-kirjat ovat loppuunmyytyjä. Niitä voi lainata kirjastoista ja ostaa kirja-antikvariaateista.
Kaikkien Aurora-kirjojen copyright on siirtynyt kirjoittajalle ja kuvittajalle
Yhteisnide Anna Amnell: Vaahteralaakon Aurora ilmestyi vuonna 2014. (Kirjoitin kolme ensimmäistä kirjaa nimellä Anna Amnell) Klikkaa alla oleva kuva suureksi!



Usein kysyttyä



Kuva: Matti Amnell
Kukkiva magnolia oli eräs Torontossa asumisen iloja.

Kysymys: Onko Aurora-kirjoissa omaelämäkerrallista ainesta?

Vastaus: Auroran lailla harrastin koululaisena maalausta ja haaveilin taiteilijan urasta. Minusta ei tullut taiteilijaa, mutta olen yhä kiinnostunut taiteesta. Omaelämäkerrallista ovat tietysti myös paikat, Toronto ja Helsinki. Olen asunut Torontossa seitsemän vuotta ja Helsingissä melkein 30 vuotta, enimmäkseen vanhassa historiallisessa keskustassa, jota kuvaan kahdessa Aurora-kirjassa. Myös se on samaa, että Auroran lailla olen asunut jo koulutyttönä Amerikassa. Olin AFS-vaihto-oppilaana Billingsissä, Montanassa 1950-luvun lopulla. Silloin Amerikkaan mentiin laivalla niin kuin 1900-luvun alussakin.

Olgassa on taas omaelämäkerrallista ainesta se, että kuten Olga luin lapsena valtavasti kirjoja. Kesällä istuin tuntikaudet vintissä ja luin naapurimme, toimittajan ja hänen opettajasiskonsa kirjoja ja lehtiä. Istuin myös puussa tyhjällä tontilla, jota me lapset sanoimme Paratiisiksi.

Ja tietysti meidän kissat Topi ja Tiina, ihanat kanadalaiset löytökissat, ovat ihan omina itsenään kirjoissani. Kultasilmäinen paistetun marengin värinen Tobymme haudattiin siihen laaksoon, josta kerron. Kilpikonnakuvioinen Tiina tuli meidän kanssa Suomeen ja eli melkein 20-vuotiaaksi. Tiinasta on ikioma haastattelu Kissafani-lehdessä (Kissafani 6/1994).

Kysymys: Onko sinun miehesi kuvittanut Auroran ja Mollyn?

Vastaus: Ei, vaan vanhempi poikani, isänsä kaima Matti. Hän on opiskellut taidetta Torontossa ja Pariisissa.

Kysymys: Miksi Pietari on tärkeä Aurora-kirjoissa?

Vastaus: Pietari oli ensimmäinen kaupunki, josta minulle kerrottiin. Asuin sodan aikana maalla mummolassa, ja ukkini, joka oli pelimanni ja suksimestari, kertoi aina Pietarista. En muista yksityiskohtia. Kun katsoimme talvi-iltana kaupungin valoja, ajattelin, että ne olivat Pietarin valot, vaikka tiesin, että Iisalmen valothan sieltä näkyivät.

Ukki oli ollut usein Pietarissa nuorena. Hänelle Pietari oli varsinainen kunnon kaupunki, Helsinki oli vain pikkukylä. Ukki sai minut ajattelemaan jo lapsena kaukaisia maita. Hänen veljensä oli muuttanut 1900-luvun alussa Amerikkaan ihan niin kuin Pekka ja muut pojat minun kirjoissani.

Sota-aikana kaikki miehet olivat sodassa paitsi nuoret pojat ja vanhat miehet kuten isoisäni. Hänestä tuli psykologinen isäni. Hän on ehkä vaikuttanut minuun enemmän kuin kukaan muu ihminen. Taidan olla itsekin 1900-luvun alun lapsi ukin juttujen vuoksi.

Kysymys: Onko sinun sukusi Karjalasta, kun kerrot Terijoestakin?

Vastaus: Ei, vaan Savosta. Terijoki tuli mukaan alussa ihan sattumalta. Kirjoitin kolme ensimmäistä kirjaa ollessani kokopäivätyössä. Opetin aikuisille englantia. Eräs oppilaani kertoi Terijoesta. Mieheni isoisä Oskari Amnell osti Terijoelta huvilan ja toi sen Lohjalle, missä se on edelleen, nyt kauniisti entistettynä.

Asuimme nuorena parina Helsingin Huopalahdessa puutalossa, joka oli entinen venäläinen huvila. Se oli tuotu sinne Kaivopuistosta, ja oli juuri samanlainen kuin Terijoen huvilat: torneja, parvekkeita, koristeleikkauksia puusta. Koristeita oli otettu pois.

Tämä talo on ollut esikuvana Olgan perheen Terijoen huvilalle. Me asuimme tuon "venäläisen datshan" yläkerrassa. Meidän asunnostamme, kolmesta huoneesta, keittiöstä ja kylpyhuoneesta, jossa oli valtava amme ja kattoikkuna, tuli Olgan ja hänen sisarensa Elisabetin ikioma "tyttöjen huoneisto". Meidän parvekkeelle kiipesi Elisabetin anarkisti-poikaystävä Sasha, kun Elisabet aikoi karata hänen kanssaan.

Kysymys: Miksi muutit sukunimesi?

Vastaus: Olimme harkinneet sitä kauan, jo opiskeluajoista asti. Pekkarisia on runsaasti, Amnelleja vähän. Juuri Lohjan isoisä Amnell oli miehelleni Matille läheinen, sillä hän asui vanhana kesät Matin kotona ja talvet toisen tyttärensä luona Kuopiossa. Lisäksi Amnell on meistä kaunis nimi. Se tuntuu omalta. Anna on myös äitini nimi.

Anna Amnell and her historical novels



Anna Amnell in Toronto in her garden. Anna Amnell's historical novels read more
http://annaamnell.weebly.com/anna-amnells-historical-novels.html


Aurora-books 1-3, compiled edition 2014

Lucia-books

Anna Amnell, historiska ungdomsromaner


Anna Amnell

"Anna Amnell har arbetat som hemmamamma, journalist och lärare i engelsk (suggestopedi). Highschool graduation, Billings, Montana. Student från Iisalmen tyttölyseo. Filosofie magister, har studerat engelska, litteratur, sociologi och religionsvetenskap vid Helsingfors universitet. Specialerfarenheter: AFS-utbyteselevår i Amerika, revolution och krig på Cypern och nio års emigrantliv i Kanada."





Lucia Olafsdotter -böcker:

Historiska äventyrsromaner för barn (info på finska)
Lucia-böcker (lukunäytteet, Suomen Nuorisokirjailijat sivu)
1.
Lucia, en arm lång [Kyynärän mittainen tyttö] 2004. Lasten Keskus. 1500-talet, flickböcker, Finland, Gotland, England, äventyrsroman för barn. Illustrerad av Matti Amnell.

Lasten LukuVarkaus 2005 –finalisti.

"Året är 1559 och den 13-åriga Lucia Olavsdotter bor i sitt hem nära Tavastehus slott. Hon är kortvuxen och en arm lång. En dag då hon är ute och rider, blir hon rånad och hamnar långt bort hemifrån, ända till England. Hon återvänder dock lyckligt hem efter den över ett år långa resan."
Ett läsande Norden

Anna Amnell: Flykten till Tallinn. = Pako Tallinnaan 2006. Lasten Keskus
Illustr.: Matti Amnell
1500-talet, flickböcker, Helsingfors, Tallinn, äventyrsroman för barn.

Anna Amnell: Lucia och Luka [=Lucia och Luka] 2014 BoD
Illustr.: Matti Amnell
1500-talet, flickböcker, Åbo, Wittenberg, äventyrsroman för barn.


Aurora-böcker:


Anna Amnell: Vaahteralaakson Aurora. Aurora 1-3. 2014 Books on Demand

Aurora-böcker, historiska ungdomsromaner (Ord i tiden för barn finns bara på finska.)
Aurora-blogi
Miten Aurora-kirjat ovat syntyneet?

Copyright for all Aurora-books: Anna Amnell & Matti Amnell
Illustr.: Matti Amnell
Ämnesord: emigration, föräldrarlösa barn, Kanada, flickböcker


"Osäkerhet, men även framåtande och äventyrslust samsas inom de tre böckernas pärmar. Olika åldersgrupper serveras internationell underhållning. Här finns möjlig
historisk förankring, miljökännedom och insikt i den föräldralösa 18-åringens livsöde och trots det 100-åriga perspektivet tangerar den beresta pedagogen -- många dagsaktuella problem.
Övernaturliga fenomen utreds till allas lättnad och happy-end-känslan infinner sig stilentligt."
Majlis Qvickström -
Tuffa unga kvinnor. Sommar i Toronto.
Hufvudstadsbladet 9. 9. 1996


Aurora 1991, dustcover

1. Aurora, Vaahteralaakson tyttö. 1991 (1992). Kirjapaja. ISBN 951-625-089-4
Debytverk, året 1903, emigration, Kanada, flickböcker. Aurora flyttar till Toronto.
Cover: Matti Amnell





















2. Aurora ja Pietarin serkut. 1993. Kirjapaja. ISBN 951-625-158-7
Året 1905 i Helsingfors. Fristående forts.
flickböcker, Helsingfors, 1905, skolan


Aurora1995

3. Aurora ja villikyyhkysten aika. 1995. Kirjapaja. ISBN 951-625-350-4
Ämnesord: Kanada, spöket, flickböcker,
Den tredje och fristående delen i serien om Aurora Koivu.


Aurora ja Molly


4. Anna Amnell: Aurora ja Molly. 1999. Kirjapaja ISBN 951-625-580-
För yngre läsare, flickböcker, Kanada
Illustrerad av Matti Amnell.

Voiko tyttökirjassa olla kauhua ja jännitystä?

Aurora ja villikyyhkysten aika

Kuva/Cover picture: Matti Amnell
Aurora ja villikyyhkysten aika. 1995
(Ensimmäiset kolme Aurora-kirjaa kirjoitin nimellä Pirkko Pekkarinen)
Yhteisnide Aurora-kirjoista Anna Amnell: Vaahteralaakson Aurora 2014 BoD, myös e-kirjana



On sanottu, että historiallinen romaani kuvaa sellaista,  mikä voi tapahtua nimenomaan tiettynä aikakautena. Minun tarkoituksenani on ollut Aurora-kirjoissa kertoa hyviä tarinoita ja tehdä lukijalle tutuksi 1900-luvun alun elämäntyyliä ja Kanadan luontoa.

1900-luvun alulle olivat tyypillisiä monet kummitusromaaniin sopivat asiat: kiinnostus yliluonnollisiin asioihin, yritys valokuvata haamuja, Freud ja psykoanalyysin alku (alitajunta, unet, lapsuuden traumat, unissakävely).

Herrasnuoret olivat joutilaita, köyhät lapset palvelijoina. Oli salaperäisiä hylättyjä lapsia. Oli ihmeelliset ja monimutkaiset hautajais- ja suremisrituaalit.

Sopivaa rekvisiittaa tarjoavat valkoiset maata laahaavat leningit ja tavarapaljoudet ullakoilla. Sähkövalot olivat harvinaisia ja sammuivat helposti. Upeat viktoriaaniset talot olivat suunnattoman suuria, palvelijat ylirasittuneita ja oppimattomia. Suomalaisten palvelustyttöjen lukutaitoa ihmeteltiin.

1900-luvun alku oli aivan kuin toinen maailma Toronto ja Kanada olivat osa brittiläistä imperiumia. Oli yhteyksiä eri puolille maailmaa. Matkusteltiin sukulaisten luo Intiaan, oli siirtolaisia, irlantilaisia orpoja tuotiin palvelijoiksi. Torontossa on edelleenkin syviä rotkomaisia laaksoja, on intiaanit ja lähellä myyttinen Niagara.

Spadina, garden

Spadinan museo. Etualalla puutarha. Kuva: Anna Amnell Copyright


Käynti Spadinan kartanomuseossa Torontossa vuonna 1987 oli alkuna koko Aurora-sarjalle. Palmuhuoneessa ajattelin: tästä voisi kirjoittaa kummitusromaanin. Sellainen tuli vasta kolmannesta Aurora-kirjasta.

1800-luvulla Spadinan silloinen omistaja lupasi kuolevalle nuorelle vaimolleen, että hänet haudataan vaimon viereen laaksoon ja arkut kiinnitetään toisiinsa ketjulla. Näin tehtiin. Kirjailija minussa kysyi: Entä jos lupausta ei olisi pidetty? Entä jos miestä ei olisikaan haudattu vaimon viereen? Syntyi kirja "Aurora ja villikyyhkysten aika" (1995), jossa Aurora palaa sulhasensa Thomasin kanssa Kanadaan.

Spadina

Spadina. Etualalla palmuhuone. Kuva: Anna Amnell Copyright


Thomasin isä on vastustanut nuorten liittoa. Nyt hän on sairaana, hän on saanut sydänkohtauksen kartanon palmuhuoneessa. Huhutaan, että hän pelästyi kummitusta, jonka on nähty liikkuvan kartanossa ja sen lähistöllä. Kuka kummittelee? Etsiikö nuori rouva miestään, jota ei haudattukaan laaksoon? Aurora, Thomas ja Thomasin sisar Vanessa ratkaisevat kummituksen arvoituksen.

Keskeiseksi henkilöksi tulee kuitenkin 13-vuotiasi orpo palvelustyttö Molly. Hänenkin ongelmansa ratkeavat lopussa ainakin osittain. Kirjan jännitys tulee juonesta, kummituksen metsästämisestä ja kummittelun syiden etsimisestä. Kirjassa on yksi iso mysteeri ja paljon pieniä.

Juuri kaikki nuo pienet asiat, äänet, tuoksut, tuntemukset, luovat jännityksen. Lukija kääntää sivua ripeästi. Myöhemmin hän voi palata kirjaan, kun tajuaa, että olihan siinä muutakin kuin kummitusjuttu. Koska nuorimmat lukijani ovat kahdeksanvuotiaita, kirjoissani ei ole seksiä, selvää erotiikkaa, eikä väkivaltaa. Monet lukijoistani ovat aikuisia, siksi kirjoissani on monikerroksisuutta eli tässä tapauksessa viittauksia Freudiin ja kulttuurihistoriaan.

Yllätys on ollut se, että joissakin lukijoissa herätti eniten kauhua kummitusta pakoon juokseva 1900-alulle tyypillinen kulkuri, viinalle lemuava hahmo, joka on pukeutunut rähjäiseen herrasmiehen asuun. Juuri tällaisiin vaatteisiin pukeutuneesta kulkurista teki Chaplin nostalgisen, hauskan ja jopa romanttisen henkilön elokuvissaan.

Huom!Matti Amnellin piirtämässä kansikuvassa haamu liikkuu samassa torontolaisen kartanomuseon Spadinan palmuhuoneessa, joka nähtiin myös Anna-kirjoista tehdyssä TV-sarjassa.

Tämän kirjoituksen pohjana on Nuorisokirjailijain kevätseminaarissa Hanasaaressa 19.4.1997 pidetty puheenvuoro.

Aurora ja Pietarin serkut on rakkaudentunnustus vanhalle Helsingille

Aurora ja Pietarin serkut


Aurora-kirjojen kannet ja takakannet
Anna Amnell: Vaahteralaakson Aurora 2014 BoD on yhteisnide, myös e-kirja
Aurora-kirjat yksissä kansissa


Vastaukset Kamppi-Eira -lehden kysymyksiin. 10.11.1993 Kamppi-Eira n:o 18, sivu 8..

"On suurlakkosyksy 1905 ja serkukset Aurora ja Olga asuvat Helsingin Bulevardilla somassa puutalossa tätinsä hoivissa. Olga kaipaa Terijoelle ja Pietariin ja Aurora haaveilee Pariisista. Kirjan tapahtumapaikkana on vuosisadan alun [1900-luvun alun] Helsinki, kaunis, kansainvälinen ja myrskyisä.

"Aurora ja Pietarin serkut" (1993) on jatkoa kirjaan "Aurora, Vaahteralaakson tyttö", jossa Bobrikovin karkottaman lehtimiehen 15-vuotias tytär Aurora joutuu palvelustytöksi kanadalaiseen kartanoon. Elävä luonnonkuvaus, historian anti ja romanttinen juoni viehättävät näissä tyttökirjoissa aikuistakin lukijaa."


K-E: Onko Aurora-kirjoissa omaelämäkerrallista ainesta?

On tietysti paikat, Toronto ja Helsinki. Olen asunut Torontossa seitsemän vuotta ja Helsingissä 25 vuotta, enimmäkseen keskustassa. Myös se, että Auroran lailla olen ollut jo koulutyttönä Amerikassa, AFS-vaihto-oppilaana. Olgassa on taas omaelämäkerrallista ainesta se, että kuten Olga luin lapsena valtavasti kirjoja, kesäisin vintissä ja jopa puussa, ja aivan ahmin varsinkin runoja.

Kissamme Topi ja Tiina esiintyvät ensimmäisessä osassa aivan omina ihanina itsenään. Tiina on nyt jo kohta 14-vuotias, kanadalainen Suomessa.

K-E: Kirjojasi on verrattu Anna-kirjoihin.

Minun täytyy tunnustaa, että olen lukenut Anna-kirjoja viimeksi lapsena. Pidin niistä silloin kovasti. Kirjani kertovat vuosisadan alun Kanadasta kuten Anna- ja Runotyttö-kirjatkin. Mutta niitten kirjoittaja kertoi omasta kylästään Prinssi Edwardin saarella ja omasta ajastaan, minä taas olen hypännyt aikaharppauksen 90 vuoden taakse Torontoon matkaeväinäni kasoittain muistelmia ja muuta historiallista aineistoa.

Minusta tämä muoto, perinteinen historiallinen romaani, sopi parhaiten sille mitä halusin sanoa. Kiiinnostavaa on, että viime aikoina on esimerkiksi Englannissa ilmestynyt joitain romaaneja, joissa on samalla tavalla palattu viime vuosisadalla vallinneeseen tapaan kirjoittaa historiallinen romaani. Vuonna 1987 ensimmäistä Aurora-kirjaa aloittaessani en ollut tietenkään tuollaisesta trendistä tietoinen. Tietyt asiat vain syntyvät ajallaan, kirjalliset muoditkin. --

K-E: Miten Aurora sai alkunsa?

Vähitellen. Kuten jo kerroin, asuin Kanadassa yhdeksän vuotta ja olin loppuaikana vapaana toimittajana. Tein Kotilieteen vuonna 1985 jutun Viktorian tyylistä ja ihastuin suuriin viktoriaanisiin taloihin, jotka olivat täynnä kaikenlaista mielenkiintoista tavaraa.

Tapasin monia etelä-afrikkalaisia pakolaisia esimerkiksi Nelson Mandelan vanhimman tyttären Makin. Hän kertoi toivoneensa lapsena, että hänen isänsä olisi ollut tavallinen isä ja perhe olisi saanut elää rauhassa. Silloin oikeastaan ensi kertaa tajusin, että meilläkin Suomessa oli vuosisadan alussa tuollaisia perheitä. Bobrikov karkotti maasta suomalaisia, ja tietysti lapsetkin joutuivat kärsimään. Aurora-kirjat ovat kuvitelma sortovuosien ajan tytöstä, joka haaveilee taiteilijan urasta.

Näin eräänä päivänä mielessäni vaalean tytön pyyhkimässä pölyjä isossa viktoriaanisesti sisustetussa kanadalaisessa talossa. Miten oli tyttö sinne joutunut? Oliko hän suomalaisen poliittisen pakolaisen tytär? Kun tyttö sai anoppini nimen Aurora, mukaan tuli myös koko Aurora-nimen symboliikka; prinsessa Ruusunen, aamunkoitto, upporikas kaunotar ja hyväntekijä Aurora Karamsin jne.

Vaikeinta oli kuvata sitä, miten vuosisadan alun ihminen ajattelee. Toisaalta olen itsekin eräänlainen vuosisadan alun lapsi. sillä asuin lapsena sota-aikana isovanhempien luona, haistelin lehmisavuja, maistoin kaskinaurista, kuulin ensimmäiset sadut pärevalossa - ukki säästi lamppuöljyä! Isoisäni, 1875 syntynyt viulupelimanni ja suksimestari, eli 94-vuotiaaksi. Hän oli minulle hyvin läheinen.

K-E: Mistä tuli kiinnostus Pietariin ja Terijokeen?

Ihmettelin itsekin, miksi venäläinen kirjallisuus ja Pietari ovat aina tuntuneet minusta niin läheisiltä, vaikka en ole koskaan edes käynyt Venäjällä. Kun puhuin tästä enolleni, hän sanoi, että ukkihan kertoi aina Pietarista, jossa oli ollut nuorena miehenä vuosisadan vaihteessa. En muista ollenkaan, mitä ukki kertoi, muistan vain vanhan Pietarin tunnelman.

Terijoki taas tuli mukaan sattumalta, eräät oppilaani [kansalaisopistossa] kertoivat siitä. Toisaalta asuimme nuorena parina Etelä-Haagassa vanhan venäläisen villan yläkerrassa, juuri sellaisessa puutalossa kuin Terijoen huvilat [tuotu sinne Kaivopuistosta tai Terijoelta]. Se on esikuvana Olgan perheen huvilalle.

Mitä muuta opit itse vanhasta Helsingistä?

Oli yllätys, kuinka kansainvälinen se oli. Helsingissä asui ainakin venäläisiä, saksalaisia, balttialaisia, juutalaisia, italialaisia, tataareja. On kiinnostavaa ajatella, että kaikki nuo kansallisuudet ovat nykyään suomalaisia. Taidamme olla aika kirjava kudos. Osittain eurooppalaisia ollaan, se on vain välillä unohtunut.

Mitä haluat sanoa lukijalle?

Kirjailijalla on mielestäni moraalinen vastuu. Kun kirjoittaa nuorelle, tuo vastuu tuntuu erityisen suurelta. Mutta ennen kaikkea kirjan täytyy kiinnostaa nuorta lukijaa, pitää olla jännitystä, vauhtia ja romantiikkaakin.

Haluan antaa nuorelle lukijalle optimismia, uskoa omiin kykyihinsä ja tulevaisuuteen ja tietenkin lukuelämyksen, joka kiehtoo ja ilahduttaa, luo virkistystä arkeen, joka voi olla lapselle joskus hyvin harmaa ja ankea.

Miten Aurora-kirjat ovat syntyneet?


Aurora-kirjojen kannet
Aurora. Vaahteralaakson tyttö 1991 (1992, 2. painos): Kansi: Matti Amnell.
Huom yhteispainos Anna Amnell: Vaahteralaakson Aurora 2014


Historiaa ja mielikuvitusta

Olin mieheni ja kolmen lapseni kanssa Kanadassa siirtolaisena 1979-1988. Miltei joka päivä mieheni ja minä olimme kävelyllä eräässä Donin sivujoen laaksossa. Vuonna 1984 kirjoitin Kotilieteen laajan artikkelin viktoriaanisesta tyylistä. Sen pohjana oli tutkimus ja käynnit museoissa eri puolilla Pohjois-Amerikkaa. Samana vuonna tuli Spadinasta museo. Siellä vierailu oli alkuna Aurora-kirjoille. Vanhin poikamme on kuvittanut kirjani ja tehnytt Aurora-kirjojen kansikuvat.

Kirjan Vaahteralaakso on keksitty laakso, ja kirjassa kuvattu kartano on yhdistelmä historiaa ja mielikuvitusta. Torontossa on kuitenkin paljon syviä rotkomaisia laaksoja. Siellä on edelleen suuria viktoriaanisia taloja, vaikka suurin osa niistä on purettu.


Kanadalainen, myöhemmin Yhdysvaltoihin muuttanut kirjailija Ernest Thompson-Seton on kuvannut Don-joen laaksoa, jonka luonto oli vielä 1900-luvun alussa lähes paratiisillisessa tilassa. Kirjailijan sukulaiset omistivat laakson reunalla olevan kartanon, jolle oli annettu intiaanikieltä oleva nimi Spadina.




Spadina ulkoapäin on aivan erilainen kuin kirjani kartano, joka on tyypillinen viktoriaaninen talo. Kuva: Anna Amnell

Kun olin ensimmäistä keraa Spadinassa, näin mielessäni kuin monivärisenä hologrammina vaaleatukkaisen tytön, joka pyyhki pölyhuiskalla tomuja Spadinan salissa olevan kipsisen kuningatar Viktorian rintakuvan päältä. Uinuva kirjailija minussa kysyi, kuka tämä tyttö oli.

Vähän myöhemmin haastattelin Nelson Mandelan vanhinta tytärtä Makia ja Desmond Tutun tytärtä Mphota. Sortovuodet putkahtivat mieleeni. Kerroin Makille ja hänen miehelleen, että Suomestakin lähti poliittisia pakolaisia 1900-luvun alussa.

Päätin kirjoittaa sortovuosista. Sijoitin lempilaaksoni reunalle tyypillisen viktoriaanisen kartanon. Lainasin siihen Spadinasta puutarhan ja muutaman huoneen. Muutimme Suomeen ja sain valmiiksi kirjan "Aurora, vaahteralaakson tyttö" (1991, 2.p 1992), jonka sankaritar on Bobrikovin karkottaman lehtimiehen tytär. Aurora palaa Suomeen suurlakon vuonna 1905 ("Aurora ja Pietarin serkut", 1993) ja  Torontoon kirjassa "Aurora ja villikyyhkysten aika" (1995). Toronton yliopistossa ja Pariisissa taidetta opiskellut poikani piirsi kansien kuvat ja kuvitti kirjan Aurora ja Molly (Anna Amnell: Aurora ja Molly, 1999).

Toronto oli 1900-luvun alussa samankokoinen kuin sen ajan Helsinki. Se oli osa brittiläistä imperiumia. Yhteydet Englantiin olivat kiinteät, ja sukulaisten luo matkustettiin Intiaan asti. Torontossa oli Yhdysvalloista paenneita orjia ja kiinalaisia rautateiden rakentajia sekä heidän jälkeläisiään, irlantilaisia orpolapsia, siirtolaisia ja poliittisia pakolaisia. Upeat viktoriaaniset talot olivat kuin nykyajan loistohotelleja.

1900-luvun alun ihmiset ja heidän maailmansa olivat erilaisia kuin nykyaika. Spadinan kartanon omisti 1800-luvun lopulla mies, joka oli luvannut kuolevalle nuorelle vaimolleen, että hänet tullaan hautaamaan vaimon viereen laaksoon, ja arkut kiinnitetään toisiinsa ketjuilla. Näin tapahtui. Kirjailija minussa kysyi: Entä jos lupausta ei olisi pidetty? Mitä huhuja ja uskomuksia olisi syntynyt?

Silloin oli valtava kiinnostus yliluonnollisiin asioihin. Yritettiin vakavissaan valokuvata haamuja. Oli uskomattomat hautajais- ja suremisseremoniat. Ei ole ihme, että kirjasta "Aurora ja villikyyhkysten aika" (1995) tuli "kummitusromaani".


1900-luvun alun
maailma

Sopivaa rekvisiittaa tarjosivat myös harsomaiset leningit, pimeässä kahisevat helmat ja tavarapaljoudet ullakoilla. Sähkövalot olivat harvinaisia ja sammuivat helposti.
Auroran ihastuksen kohde Thomas on tyypillinen 1900-luvun alun sivistynyt nuorukainen mytologian kiinnostuksessaan. Se lisää myös hänen kiinnostustaan Auroraan.

Mikä nimi, mikä yhteys antiikin tarinoihin: auringonnousun jumalatar, kaiken uuden alku. Freudin ajatuksiin ja psykoanalyysiin (alitajunta, unet, lapsuuden traumat, unissakävely) oltiin innostuneita. Aurora ja Thomas vievät varmasti seuraavissa kirjoissa, jos ne joskus kirjoitan, Mollyn psykiatrin vastaanotolle Pariisissa.

Sen ajan yhteiskuntaa leimasi yhä viktoriaaninen jyrkkä luokkajako ja kaksinaismoraali. Herrasnuoret olivat joutilaita, köyhät lapset palvelijoina. Oli salaperäisiä hylättyjä lapsia, jotka oli jätetty lastenkodin portaille toiset riepuihin, toiset ylelliseen pitsihuiviin käärittyinä.



Molly. Kuva: Matti Amnell

Oli paljon orpoja, joita hyväsydämiset ihmiset ottivat kasvatikseen. Aurora ja Vanessa ottavat orvon Mollyn suojatikseen, ja naimaton opettaja testamenttaa hänelle omaisuutensa. ("Aurora ja Molly",1999). Kaikki nämä asiat kertovat 1900-luvun alun maailmasta, Auroran ja hänen ystäviensä maailmasta.

Alkuperäinen kirjoitus: Pirkko Anna Amnell. Onnimanni 4/2003, s. 40-41.©



yhteisnide Anna Amnell: Vaahteralaakson Aurora. Aurora 1-3. 2015 Bod nimellä Anna Amnell (klikkaa kuva suuremmaksi)

Huom. Julkaisin ensimmäiset kolme Aurora-kirjaa nimellä Pirkko Pekkarinen. Kun otimme koko perhe, ensin yliopistossa opiskelevat lapsemme ja sitten mieheni ja minä käyttöön mieheni äidin sukunimen Amnell, aloin kirjoittaa nimellä Anna Amnell, joka on virallinen nimeni.