Aurora on siirtolainen ja paluumuuttaja

Eräänä päivänä hakkasin Torontossa keittiön pöydän ääressä punaista kirjoituskonettani ja näin mielessäni kolmiulotteisena, kuin monivärisenä hologrammina vaalean tytön, joka pyyhki pölyjä viktoriaanisessa kartanossa. Annoin tytölle nimen Aurora ja aloin kirjoittaa. Muutimme takaisin Suomeen yhdeksän vuoden siirtolaisuuden jälkeen ja jatkoin kirjaani uudesta suomalaisesta Aurorasta, sortovuosien tytöstä, joka joutuu muuttamaan vuonna 1903 Kanadaan etsimään Suomesta karkotettua isäänsä. Syntyi Aurora vaahteralaakson tyttö (1991, 2. painos 1992.)

24.12.2016

Hyvää joulua!

Vaahteralaakson Aurora. 1. osa yhteisnidoksesta

Hyvää joulua! Merry Christmas! Feliz Navidad! God Jul! Feliz Natal! Joyeux Noël! Fröchliche Weihnachten! Buon Natale!
Ja onnea vuodelle 2017! Happy New Year!

Yhteisniteessä on ensimmäisenä kirja niAurora, vaahteralaakson tyttö, (1991, 2. painos)  joka kertoo siirtolaisuudesta Kanadaaan. 





yhteisnide Vaahteralaakson Aurora (400 sivua, kuvitus Matti Amnell)
BoD ja muut nettikaupat
Myös Elisa, myös e-kirjana

Aurora-kirjoista sanottua :


Anna Amnell "on kirjoittanut vanhan kunnon tyttökirjan, jossa suomalainen päähenkilö seikkailee Amerikan mantereella."
Kirjamaailma ja uudet kirjat, kirjakerhoesitteet (1991)
lue lisää



Aurora-kirjat 1991-1999, Kirjapaja, loppuunmyydyt
Aurora ja Molly (1999) on pienempien lukijjoiden versio Auroran tarinasta, joka ei sisälly yhteisniteeseen. 

P.S. Aurora Koivu on fiktiivinen henkilö, sortovuosien tyttö.


12.12.2016

Joulu: kaksi kertomusta



Kaksi kertomusta: Auroran jouluaatto ja joulupäivä vuonna 1903 Torontossa. Aurora on lähtenyt etsimään lehtimiesisäänsä, joka oli karkotettu Bobrikovin toimesta Suomen suuriruhtinaskunnasta sortovuosien aikana. Aurora Koivu (fiktiivinen henkilö) oli poliittisen pakolaisen tytär 1900-luvun alussa.


Auroran joulupäivä kartanossa


Kulkuset kilisevät vielä jouluaamunakin Auroran unessa. Aurora ajaa punaisessa kukkakoristeisessa reessä lämpimän ryijyn alla isän ja äidin välissä matkalla joulukirkkoon lumen peittämän järven poikki. Talojen ikkunoilla loistavat kynttilät. Lukemattomat kullanväriset kiemuraiset kynttiläkruunut säteilevät kirkossa, Aurora heiluttaa päätänsä, katsoo silmät sirrillään, valot sulautuvat yhteen.
- Aurora, on aika lähteä kotiin, äiti sanoo ja taputtaa pehmeällä kädellään Auroran poskea.
- Aurora, herää! Mary ravisteli Auroraa hereille lyhty kädessään. - Työt odottavat.
- Mary, luulin, että sinä olit äiti.
- Voi, sinua tyttöparkaa, Mary sanoi, istuutui sängyn laidalle ja silitti Auroran tukkaa.

Aurora oli nähnyt taas unta Suomesta ja lapsuudestansa, mutta ne olivat kaukana poissa. Edessä oli vuoden raskain työpäivä. Niin oli Mary eilen sanonut. Työt alkoivat aamusiivouksella. Nyt ei saanut olla pölyhiukkastakaan. Monta metriä korkea mänty seisoi tuoksuvana keskellä salia täpötäynnä koristeita. Auroran kodin joulukuusi hopeanauhoineen, olkikoristeineen, kuusenkaramelleineen ja paperisine latvatähtineen olisi näyttänyt nukkavierulta sen rinnalla.

Korkean joulupuun latvasta tuijotti Auroraa iso enkelinukke sinisine lasisilmineen. Sen läpikuultavat tyllisiivet huojuivat hieman, kun lämmin ilma nousi ylöspäin, ja vaaleansininen silkkimekko kahisi. Enkelin alapuolella riippui koristeina pieniä puisia rumpalipoikia, lampaita, nukkeja, viulua sekä huilua soittavia kerubeja ja pitsireunaisia paperitötteröitä, jotka olivat täynnä makeisia.

Puuhun oli ripustettu myös lahjoja: värikkäitä silkkihuiveja, seitinohuita pitsikoristeisia nenäliinoja, viuhkoja, helminauhoja ja muutamia pieniä kirjoja. Koristeiden väliin oli pujotettu kulta- ja hopeanauhaa, ja oksille oli ripoteltu kimaltelevaa hopeasadetta, joka sai joulupuun loistamaan kuin pyrstötähti. Puun alla oli röykkiöittäin lahjapaketteja, jotka oli kääritty kulta- ja hopeapaperiin ja sidottu leveillä silkkinauhoilla.

Hovimestari ja taloudenhoitaja olivat koristelleet joulupuun edellisenä iltana. He olivat laittaneet pöydille hopeisia ja kristallisia vateja, jotka olivat täynnä pähkinöitä ja hedelmiä kekoina. Flyygelin päällä oli korillinen tuoksuvia kieloja ja hyasintteja. Joululaulujen nuotit odottivat juhlapäivän alkamista. Tässä huoneessa vietettäisiin täydellinen joulu, ajatteli Aurora.

Aurora siveli koskettimia. Aamusiivous oli tehty. Loppupäivän hän viettäisi keittiössä tiskaten, sillä jouluna syötäisiin entistä useammin ja liattaisiin vielä enemmän astioita kuin muina päivinä. Kun Aurora tuli jouluiltana väsyneenä huoneeseensa, hän näki vuoteensa päällä ison paketin. Se oli Vanessalta. Hän avasi sinisen rusettinauhan ja repi nopeasti lahjapaperin auki - sisällä oli kaunis vaaleansininen mekko. Sen väri oli Alice blue, josta he olivat Vanessan kanssa puhuneet - samanlaista sinistä kuin presidentti Rooseveltin ainoalla tyttärellä Alicella oli tapana käyttää.

Aurora päätti laittaa uuden mekon ylleen tapaninpäivänä, sillä se olisi palvelijain juhlapäivä. Silloin hän voisi sujauttaa myös lahjaksi ostamansa pienet runokirjat Vanessalle ja Thomasille. Mollylle olivat Mary ja Aurora valmistaneet rouva Jonesin kanssa uusia talvivaatteita. Aurora oli tehnyt lämpimät lapaset, jotta Molly voisi tehdä hänen kanssaan lumiukon sitten kun tulisi lunta.

Otteet ovat kirjastani "Aurora. Vaahteralaakson tyttö. 1991, 2. p. 1992, julk. Kirjapaja. Julkaistu nimellä Pirkko Pekkarinen. Copyright Pirkko Anna Amnell
ja
Anna Amnell: Vaahteralaakson Aurora. Yhteispainos Aurora 1-3. 2014

Joulukissa : Jouluaatto vuonna 1903 Torontossa ajurin perheessä. Totta ja mielikuvitusta.  (Kotikissat-blogissani)

6.12.2016

Itsenäisyyspäivä

Juhlaliputus

Itsenäisyyspäivä
Kirjoitin kaikki Aurora-kirjani Auroran ajan maisemia katsellen. 1900-luvun alussa vasta haaveiltiin itsenäisestä Suomesta.

Helsinki in winter panorama
Vasemmalle tästä kuvasta näin Johanneksenpuiston


Talvi

Johanneksen kirkon


amnell-2012-view

Gargoilit naapureina. Samanlaiset gargoilit on Toronton vanhan kaupungintalon tornissa.

Kevätmyrsky lähti liikkeelle Niagaralta ja pyyhälsi vaahtopäät aallot kintereillään Ontariojärven toiselle puolen Torontoon. Se repi kattopeltejä, kiskoi puita juurineen ja ravisteli kaupungintalon kellotornia niin kovaa, että kivinen koira irtosi tornin seinämästä ja loikkasi villinä vapauteen. (kirjani Aurora ja villikyyhkysten aika alkaa näin, 1995. On myös yhteisniteessä Vaahteralaakson Aurora 2014)


2.12.2016

Aurora-kirjoja jo 25 vuotta

2014 Vaahteralaakson Aurora. Aurora 1-3


Tilaa ajoissa joululahjaksi Suomen historiasta ja siirtolaisuudesta kiinnostuneelle ystävälle tai omaiselle Aurora-kirjojen yhteisnide. Sopii kaikenikäisille lukijoille. Pehmeäkantinen, 362 sivua, myös e-kirjana. Lopussa kirjailijan sanat lukijoille Aurora-kirjojen synnystä.
Nykyään meidän kirjailijoiden täytyy mainostaa itse omia kirjojamme, sillä vain osasta kirjoja on mainoksia lehdissä. Tämä kirja on omalla kustannuksellani julkaistu yhteisnide Aurora-kirjoistani, joita on luettu  jo neljännesvuosisata. Nämä kirjat myytiin loppuun jo viime vuosituhannella. Niitä on vielä kirjastoissa ja nettikaupoissa. 
Yhteispainosta on myös kirjastoissa. Jos lähikirjastosi ei ole sitä tilannut, pyydä heitä tilaamaan se.

Lue tiedot

Tilaa ajoissa kirjakaupasta, julkaisijalta tai nettikaupoista:
https://www.bod.fi/…/vaahteralaakson-aur…/9789522863553.html
netttikaupoista, myös E-kirjana
http://www.adlibris.com/…/vaahteralaakson-aurora-9789522863…

Mitä Aurora-kirjoista sanottiin niiden ilmestyessä:

"--kertojanansiot ovat miljöökuvauksessa, lähes visuaalisissa Kanadan luonnon ja maisemien tunnelmissa." Kerttu Manninen [Aurora - Vaahteralaakson tyttö 1991,1992]

"Vuosisadan alun pikkuporvarillinen pääkaupunki juhlineen, juoruineen ja kommelluksineen on elävänä läsnä. - - Henkilöistä Olga on aidoin. Hän on juuri niin raikas, raju ja mököttävä, kuin vain murrosikäinen tyttö voi olla." Eila Jokinen [Aurora ja Pietarin serkut]

"Kokonaan oma suvaitsevaisuuden ja ihmisarvokysymysten problematiikka kätkeytyy romaanien herrasväen ja palveluskunnan välisiin suhteisiin. Tämä on kummankin romaanin keskeisiä teemoja."
Salla Korpela [Aurora-vaahteralakson tyttö 1991 ja Aurora ja Pietarin serkut 1993]

"Osäkerhet, men även framåtande och äventyrslust samsas inom de tre böckernas pärmar. Olika åldersgrupper serveras internationell underhållning. Här finns möjlig historisk förankring, miljökännedom och insikt i den föräldralösa 18-åringens livsöde och trots det 100-åriga perspektivet tangerar den beresta pedagogen --många dagsaktuella problem. "
Majlis Qvickström, HBL [Aurora ja villikyyhkysten aika 1995]

"Kirjan kerronta on sujuvaa ja mukaansatempaavaa, jännitystäkin löytyy. Sopii hyvin nykynuorten luettavaksi kielenkäyttönsä ansiosa, sillä kirjan kieliasu on loistava." Outi Lievonen, Kirkko ja kaupunki

"Nuortenkirja on tavallisesti kevennetty versio elämän ongelmia, pelkoja ja vastuksia, mutta onnellisesta lopusta pidetään huolta. Sama koskee Auroraa, mutta vanhassa kaavassa ei ole mitään pahaa. On hyvää tekevää pelätä, jännittää ja rentoutua myönteisen lopun riemussa."
Tuula Hortamo, Iisalmen Sanomat

Kaikkien Aurora-kirjojen kannet ja kuvitus on poikani Matti Amnellin (Jr) opiskeluaikanaan tekemää. Lucia ja Luka -kansi on ostettu saksalaisesta museosta.