23.4.2016

Kotipihamme magnolia Torontossa

magnolia in East York, Toronto


Anna Amnell puutarhassaan Torontossa Kuva: Matti Amnell ( Jr.) Klikkaa kuva suureksi

Eräs suurimpia ihmeitä, joita olen elämässäni nähnyt, on kukkiva magnolia. Suuria vaaleapunaisia kukkia täynnä oleva, kaksikerroksista taloa korkeampi puu hallitsi elämäämme niinä kahtena keväänä, joina asuimme East Yorkin kaupunginosassa Toronton keskustassa.


Kevättalvella ilmestyivät puuhun koristekynttilän näköiset sukkulamaiset nuput. Vähitellen pilkotti sieltä täältä vaaleanpunaista, ja pian avautuivat melkein teevadin kokoiset kukat. Koko lehdetön puu oli pian täynnä tuoksuvia kukkia. Toisen kerroksen ikkunoista lapsemme saivat ihailla huoneistaan vaaleanpunaista kukkamerta. Kun terälehdet putosivat maahan, emme raskineet haravoida niitä pois pitkään aikaan puutarhasta. Vähitellen puuhun alkoi ilmestyä lehtiä. Ensin ne olivat ohuita ja vaaleanvihreitä, mutta muuttuivat vähitellen tummiksi ja paksuiksi ja suojasivat erinomaisesti taloa kuumalta auringonpaisteelta.


Kukkien paikalle kasvoi tummanruskeita käpyjä, joita Toronton mustat oravat pitivät herkkunaan. Kolmekymmentä vuotta aikaisemmin talon rouva, suomalainen siirtolainen, oli ostanut kadun toiselta puolen sijainneesta kasvihuoneesta puolentoista jalan pituisen magnoliantaimen.

Perheen teini-ikäinen poika oli lukenut kirjasta ”kun me istuimme magnoliapuun alla”, ja siitä asti olivat äiti ja poika haaveilleet magnoliasta. Poika oli kantanut taimiruukun sylissään. Taimi oli istutettu erinomaiseen paikkaan talon eteläpuolelle. Kylmiltä itätuulilta sitä suojaisi talon sivurakennus, jossa oli autotalli.

Puuta lannoitettiin huolellisesti. Sen ympärille kaivettiin ura, johon vietiin monet kalanperkuuvedet. Kalanperkausjätteet kaivettiin syvemmälle, jotta pesukarhut eivät saaneet niitä herkkupaloikseen. Kuivalla säällä magnoliaa kasteltiin kuten muutakin puutarhaa. Suojaisasta kasvupaikasta ja hyvästä hoidosta johtuen taimi tuntui kasvavan silmissä.

Se kukki jo pienenä. Alussa oli vain kolme neljä kukkaa, mutta joka kesä niitä tuli yhä useampia. Puusta katkaistiin alhaalta sivuversoja, jotta toteutuisi haave saada istua magnoliapuun alla. Välillä puun ympärillä kiersi myös iso kukkapenkki.

 Kolmenkymmenen vuoden jälkeen magnolia oli niin suuri, että se hallitsi taloa. Niin ainakin meidän mielessämme. Haaveilimme, että voisimme ostaa sen talon ja laittaa pihan puolelle toiseen kerrokseen ulottuvan katedraali-ikkunan, jotta voisimme ihailla magnoliaa vielä paremmin. Se toive ei toteutunut, mutta magnolia opetti minut arvostamaan unelmia ja kärsivällisyyttä.

Tämä kirjoitus on ollut alkujaan Blogisisko-blogissani vuonna 2005

Aurora-kirjat 25-vuotta

Aurora-kirjat 25 vuotta. Kuva: Matti Amnell

Onko siitä jo yli 25 vuotta!
päivitetty 2017




Yhteisnide:

Vaahteralaakson Aurora:


Aurora - Vaahteralaakson tyttö: Aurora ja
Pietarin serkut: Aurora ja villikyyhkysten
aika. 2014. Kuvitus Matti Amnell ja
Siirtolaisuusinstituuutti. 
BoD

Elisa, E-kirjana
Lue Elisasta näyte






Pirkko Pekkarinen (=Anna Amnell):
Aurora, Vaahteralaakson tyttö, 2. painos,

1991
Aurora ja Pietarin serkut, 1993
Aurora ja villikyyhkysten aika, 1995

Anna Amnell:
Aurora ja Molly. Kuvitus Matti Amnell, 1999




(Kaikki Aurora-kirjat kustansi 1990-luvulla Kirjapaja. Nyt oikeudet ovat kirjoittajalla ja kuvittajalla) 

Kirja-arvostelu vuodelta 2017:
Aurora ja villikyyhkysten aika on hieman erilainen kuin aiemmat sarjan teokset, vaikka jatkaakin Auroran ja Thomasin vaiheita ja kaipuu Pariisiin kytee edelleen nuorten mielissä. Erilaisuus tulee kummitustarinasta ja lopun jälkisanoista, jotka tavallaan luovat tarinaan legendamaista ja fantasianomaista otetta."
Lue koko arvostelu
Sheferijm-blogista (Suomi 100 kirjaa)



Kirja-arvostelu vuodelta 2016:


Mamman maailma-blogissa Unelma. kirjoittaa Aurora-kirjoista äänikirjoina 2/2016
"Virkatessani olen kuunnellut äänikirjoja, kolme Pirkko Pekkarisen (nyk. Anna Amnell) Aurora-kirjaa. Alunperin kirjasarja on tarkoitettu nuorille, mutta minua se ei haittaa. -- Näissä Anna Amnellin kirjoissa on herkullista ajankuvausta, siitä erityisesti pidän. Tässä minun iässäni  kirjan juoni ei ole niin niin tärkeää, nautin pienistä yksityiskohdista.
Kuunneltuna kirjan teksti avautuu jotenkin tarkemmin ja selkeämmin, ajatukset eivät karkaile keskittyessään vastaanottamaan lauseita toisen lukemana. Helppoja tuttuja käsitöitäkin voi siinä kuunnellessa tehdä


Aurora. Vaahteralaakson tyttö (1991, 2. painos 1992 ) 
 
Anna Amnell "on kirjoittanut vanhan kunnon tyttökirjan, jossa suomalainen päähenkilö seikkailee Amerikan mantereella."
Kirjamaailma ja uudet kirjat, 1991, kirjakerhoesitteet

"Kirjaan eläytyy niin paljon, että luulisi olevan yksi palvelijoista."
Maria Suokas, 11 v, Iltalehden lastenraati

"…sitä voisi luonnehtia myös eräänä näkökulmana lähihistoriaamme – nuoren tytön silmin katsellaan vain eri asioita kuin aikamiessiirtolaisen vinkkelistä."
Jaana Viuhko, Iisalmen Sanomat

"--kertojanansiot ovat miljöökuvauksessa, lähes visuaalisissa Kanadan luonnon ja maisemien tunnelmissa."
Kerttu Manninen, Lapsen maailma

"Rasismista ja kansallisesta itsekkyydestä on mahdollista ohjata ulos näin kiehtovalla tavalla."
Anna-Maija Raittila, Kotimaa

"Nykyajan nuorella ja Auroralla on ainakin yksi yhteinen piirre: molemmat elävät turvattomassa maailmassa. Auroran ja nykyajan nuoren turvattomuuden syyt ovat tosin erilaiset."
Kati Haapakoski, Vaahteranlehti


Aurora ja Pietarin serkut (1993)

"Vuosisadan alun pikkuporvarillinen pääkaupunki juhlineen, juoruineen ja kommelluksineen on elävänä läsnä. - - Henkilöistä Olga on aidoin. Hän on juuri niin raikas, raju ja mököttävä, kuin vain murrosikäinen tyttö voi olla."
Eila Jokinen, Etelä-Suomen Sanomat

Tuntee katselevansa maalausta, kuvaa, jonka nähtyään tietää vuosisadan vaihteesta jotain aistien kautta välittynyttä."
Tuula Hortamo, Iisalmen Sanomat

"Kokonaan oma suvaitsevaisuuden ja ihmisarvokysymysten problematiikka kätkeytyy romaanien herrasväen ja palveluskunnan välisiin suhteisiin. Tämä on kummankin romaanin keskeisiä teemoja."
Salla Korpela, Kirkko ja kaupunki



Aurora ja Pietarin serkut on jatko-osa kirjalle Aurora, Vaahteralaakson tyttö, jota en ole lukenut. Tämä ei suuresti haitannut Bulevardin varrella syksyllä 1905 asuvien ihmisten vaiheiden seuraamista. Päähenkilöinä ovat 13-vuotias Olga ja 17-vuotias Aurora, joista erityisesti ensiksimainittu on onnistunut tavanomaista elävämpänä hahmona. Ajan poliittista henkeä on mukana sivujuonessa ja päähenkilöt on työnnetty myös suurlakon joukkojen puristukseen.”



Aurora ja villikyyhkysten aika 1995 Kirjapaja
 
"Osäkerhet, men även framåtande och äventyrslust samsas inom de tre böckernas pärmar. Olika åldersgrupper serveras internationell underhållning. Här finns möjlig historisk förankring, miljökännedom och insikt i den föräldralösa 18-åringens livsöde och trots det 100-åriga perspektivet tangerar den beresta pedagogen Pirkko Pekkarinen (= Anna Amnell) många dagsaktuella problem. Övernaturliga fenomen utreds till allas lättnad och happy-end-känslan infinner sig stilentligt."

Majlis Qvickström kirja-arvostelussa: Tuffa unga kvinnor. Sommar i Toronto. Hufvudstadsbladet 9. 9. 1996 '


"Kirjan kerronta on sujuvaa ja mukaansatempaavaa, jännitystäkin löytyy. Sopii hyvin nykynuorten luettavaksi kielenkäyttönsä ansiosa, sillä kirjan kieliasu on loistava." Outi Lievonen, Kirkko ja kaupunki

"Nuortenkirja on tavallisesti kevennetty versio elämän ongelmia, pelkoja ja vastuksia, mutta onnellisesta lopusta pidetään huolta. Sama koskee Auroraa, mutta vanhassa kaavassa ei ole mitään pahaa. On hyvää tekevää pelätä, jännittää ja rentoutua myönteisen lopun riemussa."
Tuula Hortamo, Iisalmen Sanomat


Anna Amnell: Aurora ja Molly 1999
Auroran tarina nuoremmille lapsille kerrottuna. Kirjassa on osittain aikaisempaa aineistoa ja osittain aivan uutta, joka on kirjoitettu pienen palvelustytön Mollyn näkökulmasta. Kirjassa on mustavalkoinen piirroskuvitus, jonka on tehnyt taiteilija Matti Amnell.
"Kirjassa käydään läpi matka Helsinkiin, laivamatka Atlantin yli ja saapuminen maahan, joka ulottuu valtamerestä valtamerelle. - - Molly, kirjan toinen nimihenkilö on pieni, orpo piikatyttö, jonka suurin haave on oppia lukemaan. Molly on kömpelö ja arka, mutta Auroran ja Maryn hellässä hoivassa hän rohkaistuu ja oppii lukemaan. - - Aurora ja Molly saattaa innostaa nuorta lukijaa tarttumaan Aurorasta kertovaan trilogiaan ja sukeltamaan tyttökirjojen ihanaan maailmaan." Marketta Härkönen, Virikkeitä 1/99, s. 22. Ibby Finland.
"Lastenkirjallisuuden mittakaavassa Amnell onnistuu kuvaamaan luokkayhteiskunnan rujoutta siinä missä laaksomaiseman romanttista pehmeyttäkin." Ismo Loivamaa, Aurora ja Molly. Ilkka 17.6.1999.
Lue lisää: Kannet ja arvioita    

Kaikkien Aurora-kirjojen copyright siirtyi 2000-luvulla Kirjapajalta kirjoittajalle ja kuvittajalle.

Lisäys:
Huomaa myös Anna Amnellin 1500-luvusta kertovat kirjat:

Kyynärän mittainen tyttö. Kuvitus Matti Amnell, 2004
Pako Tallinnaan. Kuvitus Matti Amnell, , 2006
Edelliset alkujaan Lasten Keskus, nytr oikeudet kirjailijalla ja kuvittajalla
Lucia ja Luka. Kyynärän mittainen tyttö ja poika. Kuvitus Matti Amnell, Books on
   Demand, 2013
 
Olen ollut siitä iloinen, että kaikki kirjani ovat olleet lukudiplomilistoilla eri puolilla Suomea. Lucia Olavintytär -kirjat ovat nykyäänkin, myös uusin Lucia ja Luka. Aikaisemmin olivat kaikki Aurora-kirjatkin, jotka julkaisin alussa (1991-1995) nimellä Pirkko Pekkarinen. Joillakin seuduin ne ovat edelleen lukudiplomilistoilla, vaikka niistä loppuivat painokset jo ajat sitten. Yhteisnide Vaahteralaakson Aurora (myös e-kirja) on myös keksitty, vaikka se on nimellä Anna Amnell

13.4.2016

Paisley - eli kashmir-kuviot olivat suurta muotia Viktorian aikana




my first paisley-dress

Ensimmäinen kashmir eli paisley -kuvoinen mekkoni 

Kashmir-huivien kulta-aika oli 1840- ja 1850-luvuilla. Niitä pidettiin viktoriaanisena aikana pianon ja flyygelin päälläkin koristeina.

Kashmir-kuviot tulevat muotiin yhä uudestaan, niin että jokainen sukupolvi käyttää niitä useaan kertaan elämänsä aikana. Ne putkahtavat esiin milloin miesten solmioissa ja aamutakeissa, milloin tapettien kuvioissa, peitoissa ja huonekalukankaissa. Tänä syksynä niitä tullaan näkemään taas naisten muotikankaissa.

Kashmirissa oli taitavia kutojia jo antiikin aikoina. 1600-luvulla kashmirilaisten shaalien kukkakuviot yhtyivät muihin koristeaiheisiin, ja syntyivät nuo jännittävät pisaran ja liekin muotoiset kuviot.

Ohuita villaisia Kashmir-huiveja tuli Eurooppaan jo 1700-luvulla kapteenien, sotilaiden ja diplomaattien mukana. 1800-luvun puolivälissä näitä huiveja tehtiin jo Euroopassa, varsinkin Skotlannissa Paisleyn kaupungissa, joka antoi noille kiemurakuvioille nimen ’paisley’, jota käytetään niistä englannissa ja ruotsissa.

Miehetkin käyttivät hartiahuiveja 1800-luvulla. Tarkkaavainen TV:n katsoja on nähnyt sellaisen myös Sherlock Holmesilla. Abraham Lincolnilla oli kashmirkuvioinen hartiahuivi. Kuningatar Viktorialla oli niitä tusinoittain, jotkut maahan asti ulottuvia. Kashmir-huivien kulta-aika oli 1840- ja 1850-luvuilla. Niitä pidettiin viktoriaanisena aikana pianon ja flyygelin päälläkin koristeina.

Mallit kulkivat edestakaisin Euroopan ja Intian välillä. Huiveja ostettiin edelleen myös Intiasta. Sitten Englannissa keksittiin kutomakoneet ja Ranskassa jacquard-menetelmä, jolla malli laitettiin reikäkortteihin, joiden avulla kone kutoi kankaan. Näin kashmirkuvioiset huivit tulivat halvemmiksi ja leveämmiksi kuin alkeellisilla intialaisilla kangaspuilla kudottaessa.

Tämä on blogikirjoitukseni vuodelta 2005 Blogisisko-blogissa, jälleen ajankohtainen
Kashmir-kuviot ovat jälleen muodissa
 http://blogisisko.blogspot.fi/2005/08/kashmir-kuviot-ovat-jlleen-muodissa.html

Lisäys vuonna  2016:

Lisätietoja esimerkiksi  täällä

http://www.paisleypower.com/#!history-of-paisley/c9ar

9.4.2016

Tuhansia sivuja-blogissa: Aurora Vaahteralaakson tyttö

Aurora 1991, dustcover
 
Vuoden 1991 syksyllä ilmestyi esikoiskirjani Aurora Vaahteralaakson tyttö. Poikani Matti teki siihen kannen, josta osa yllä. Vuoden 1992 alussa tuli heti toinen painos.

Ilahduin kovasti, kun löysin blogista Tuhansia sivuja kirja-arvostelun tästä ensimmäisestä Aurora-kirjastani, joka ilmestyi melkein neljännesvuosisata sitten. Kiitos!

"--  jostain syvältä nousi kaipuu Pienen Runotytön maailmaan ja Anna-kirjojen aikaan. Pekkarisen [= Amnellin] kirjan kansi suorastaan hehkui tuota entisaikaa herkällä Auroran kuvallaan.

Hämmästyin suuresti, miten monia merkityksiä Aurora-nimellä on! Se voi viitata aamuruskoon ja meidän pohjoisiin valoilmiöihimme, revontuliin ja asteroidiinkin. Auroran nimeä ovat kantaneet niin kreikkalainen kuin roomalainen jumalatarkin ja sen mukaan on kastettu lukuisia laivoja, nimetty kaupunkeja ja rakennuksia. On seuroja, on perhonen ja jopa kivikin... Ja sitten tämä herkkä ja rohkea viisitoistavuotias suomalaistyttö, Pekkarisen [=Amnellin] tyttösarjan sankaritar.
--
Kun kyseessä on tyttökirja, voisin kuvitella sen kohderyhmää kiinnostavan ennen kaikkea tarinan romanttisen puolen ja matkajännityksen. Kirjalla on kuitenkin paljon ulottuvuuksia, ensinnäkin sen historiakytkökset ja silloiset olot Suomessa, Toisaalta Auroran palvelijan rooli ja tarinan vauraiden nuorten joutilas elämäntyyli asetetaan tarinassa rinnakkain. Yhteiskuntaluokkien erot ovat selkeät.
Mielenkiintoinen sukellus hetkeksi toiseen aikakauteen, omiin tyttökirjavuosiin vuosikymmenten taakse ja sipaisuun yhteen Suomen historian vaiheeseen."


Lisäys:

Vuonna 2014 painatin yhteisniteen Vaahteralaakson Aurora Aurora-sarjan  kolmesta ensimmäisestä kirjasta, nyt nimellä Anna Amnell. Otimme nimittäin koko perhe  jo 1990-luvulla käyttöön mieheni äidin (Aurora Amnell) tyttönimen, ensin aikuiset lapsemme ja sitten mekin mieheni kanssa.


Aurora-kirjat 1991-1999. Kustantajana oli Kirjapaja

  Vaahteralaakson Aurora on yhteispainos


(Klikkaa kuva suureksi.)
Anna Amnell: Vaahteralaakson Aurora 2014. ISBN 978-952-286-355-3 BoD. Sisältää teokset: Aurora Vaahteralaakson tyttö: Aurora ja Pietarin serkut: Aurora ja villikyyhkysten aika.


Aurora-kirjoista sanottua