Aurora on siirtolainen ja paluumuuttaja

Eräänä päivänä hakkasin Torontossa keittiön pöydän ääressä punaista kirjoituskonettani ja näin mielessäni kolmiulotteisena, kuin monivärisenä hologrammina vaalean tytön, joka pyyhki pölyjä viktoriaanisessa kartanossa. Annoin tytölle nimen Aurora ja aloin kirjoittaa. Muutimme takaisin Suomeen yhdeksän vuoden siirtolaisuuden jälkeen ja jatkoin kirjaani uudesta suomalaisesta Aurorasta, sortovuosien tytöstä, joka joutuu muuttamaan vuonna 1903 Kanadaan etsimään Suomesta karkotettua isäänsä. Syntyi Aurora vaahteralaakson tyttö (1991, 2. painos 1992.)

25.11.2015

Laura Ingalls Wilder



Kanadan vuosina osuimme eräällä lomamatkoistamme Yhdysvalloisssa Missourin osavaltiossa sijaitsevaan pieneen kylään, johon Laura Ingalls Wilder ja Almanzo Wilder muuttivat. Laura ja Almanzo olivat pieniä kooltaan, ja Almanzon rakentama ihastuttava valkoinen talo on kuin nukkekoti. Se on kauniissa ympäristössä Ozark-vuoristossa. Laura ja Almanzo olivat hyvin aktiivisia kyläyhteisössä. He lähettivät ainoan lapsensa Rosen sukulaisten luo suurkaupunkiin, jotta tämä saisi hyvän koulutuksen.
Laura alkoi muistella lapsuuttaan tyttärensä Rosen innostamana, ja Almanzo rakensi hänelle talon kylkeen pienen kirjoitushuoneen. Laura oli jo kuusikymppinen kirjailijanuransa alussa. Ensimmäinen kirja ei kelvannut alussa kustantajille, vaikka toimittajatytär Rose oli hankkeessa mukana. Pieni talo preerialla -kirjoja pidetään Yhdysvalloissa historiallisina romaaneina, joissa on kansatieteellisesti merkittävää aineistoa. Uskon, että tästä Ingalls-museon linkistä voi olla iloa Pieni talo preerialla -kirjojen ja -elokuvien ystäville.

--äskettäin Laura Ingalls Wilderin kirjoista on ollut monenlaista kohua, muun muassa se, että ne olivat alkujaan paljon realistisempia, mutta kustantaja sensuroi niitä. Lapsuuden aikana saatu kuva näistä kirjailijoista on kokonaan muuttunut, kun olen lukenut heistä paljon. 



Ingallsin kotimuseossa oli eräs hauska paikka, autotalli, jonka seinälle Almanzo oli naulannut talteen kaikkien heidän autojensa rekisterilaatat. Niitä oli monta.Museossa oli myytävänä eräs Pieni talo preerilla -kirjoista myös suomeksi, ja optimistinen mieheni osti sen minulle ja kirjoitti siihen 'omalle kirjailijalleni-- '. Se oli paljon ennen kuin aloin kirjoittaa kirjoja. 

Lauran talon kuva on matka-albumista pimeänä päivänä kuvattu :)



Sensuroimaton versio näistä kirjoista on ilmestynyt.
Guardian kirjoittaa vuonna 2015
http://www.theguardian.com/books/2015/jan/08/pioneer-girl-laura-ingalls-wilder-review-little-house-prairie

9.11.2015

1990-luvun Aurora-kirjat nyt yksissä kansissa

1996-HS-Rikhardinkadun-näyttely

Vuosi 1991 oli merkittävä vuosi Euroopan historiassa. Silloin ilmestyi myös ensimmäinen Aurora-kirjani, joka kertoo teini-ikäisen taiteilijaksi haluavan Aurora Koivun (filtiivinen henkilö) elämästä 1900-luvun alun Suomessa ja siirtolaisena Torontossa.
Suuri koko: lue

Lue Irja Båskin haastattelu vuodelta 1996, jolloin Aurora-kirjoista oli näyttely Helsingin Rikhardinkadun kirjastossa. Esillä olivat myös Jaana Perttulin Aurora-kirjojen henkilöistä tekemät nuket.


1991, 1.painos, 1992 toinen painos 1. Aurora-kirja

Vuonna 1991: Kun tulin työstä kotiin, löysin kolme pinoa kustantajalta tulleita Aurora--kirjoja ruokasalin pöydällä, ja niiden vieressä oli kimppu vaaleanpunaisia Cadillac-ruusuja, jotka mieheni oli ostanut esikoisteokseni ilmestymisen kunniaksi.

Kirjoitin Aurora-kirjat 1990-luvulla nimellä Pirkko Pekkarinen: Aurora, Vaahteralaakson tyttö 1991 (2. painos 1992), Aurora ja Pietarin serkut 1993 ja Aurora ja villikyyhkysten aika 1995. Vuonna 1999 Auroran tarinasta ilmestyi pienemmille lukijoille Aurora ja Molly. Sen julkaisin jo nimellä Anna Amnell, sillä olimme ottaneet koko perhe käyttöön sukunimen Amnell, joka on mieheni äidin tyttönimi.

Koska Aurora-kirjojen ensimmäiset painokset olivat jo loppuneet ja lisäksi silloinen kustantajani Kirjapaja oli lopettanut historiallisten nuortenkirjojen julkaisun, kokosin kolme ensimmäistä kirjaa vuonna 2014 kauniiksi yhteispainokseksi ja julkaisin sen omakustanteena Books on Demandin kautta. Kirjan lopussa on Kirje lukijalle, jossa kerron kirjan taustoista. Yhteisnidettä on myös e-kirjana nettikaupoista. Lue: Kirjatiedot ja tilaus BoD:n sivulta

Vaahteralaakson Aurora on koko perheen kirja.
Jos lähikirjastosi ei ole vielä tilannut sitä, pyydä tilaamaan
Vaahteralaakson Aurora on valtion vuoden 2015 ostotukilistalla

lue vielä
Lue lisää tämän blogin sivulta : kirjatiedot ja otteirta arvosteluista
http://aurorakirjat.blogspot.fi/p/esikoisteokseni-ilmestyi-vuonna-1991.html

Tekijä: Amnell, Anna
Teoksen nimi: Vaahteralaakson Aurora/Anna Amnell ; kuvitus: Matti Amnell, Institute of  Migration Archive
Julkaisutiedot:  Helsinki: Books on Demand, 2014 (Norderstedt, Saksa: Books on Demand, 2014)
ISBN: 978-952-286-355-3
e-kirja 978-952-286-7247

Huomautus: Yhteispainos ilmestynyt ensi kerran vuonna 2014
Sisältö: Aurora – Vaahteralaakson tyttö; Aurora ja Pietarin  serkut ; Aurora ja villikyyhkysten aika  
Huomautus: Ilmestyneet aikaisemmin nimellä Pirkko Pekkarinen: Aurora – Vaahteralaakson tyttö (1991, 2.p 1992); Aurora ja Pietarin  serkut (1993); Aurora ja villikyyhkysten aika (1995) 
Kieli: suomi
Aineistolaji: KIRJA/BOK
Ulkoasu: 362 s. ; kuv. ; pehmeäkantinen; 14,8 x 21
ja klikkaa alla olevaa kuvaa suureksi


2.11.2015

Iida Aalberg


Iida Aalbergin lapsuudenkoti toimii museona
"Leppäkosken ratamestarin talo on täydellinen harvinaisuus rautatierakennusten joukossa. Se on vanhimman radan ensimmäisen vaiheen aikana rakennettu ja siellä asui jo v.1862 silloinen ratamestari Antti Ahlberg. Hän oli tulevan suuren diivan, näyttelijä Ida Aalbergin isä. Talo oli Ahlbergien hallussa 1900-luvun alkuun asti. Rakennuksessa on ollut Ida Aalberg-museo vuodesta 1976 alkaen."



Iida Aalberg (1857-1915) 
Ida Aalberg Pietarissa vuonna 1901 Hedda Gablerina  Wikipedia

" -- Ida Aalbergin ihmeellinen ääni ––. . Niin suggeroivaa ääntä en ole maailmassa kuullut kellään. Hän tuli näyttämölle ja hänen mukanaan jokin taikavoima.'" 
Kansallisteatterin johtaja Eino Kalima nähtyään opiskelijana Moskovassa Iida Aalbergin esiintymisen.  Kaila opiskeli Moskovassa (1904–1907) ja Pietarissa (1907–1908). 
P.S. Näin omana opiskeluaikanani viimeisiä Kaliman ohjaamia Tsehovin näytrelmiä. Ne toivat viestin suomalaisen teatterielämän suurista vuosista, joiden suuri tähti oli Iida Aalberg.