Percival Lawrence Lowell (1855-1916)
Amerikkalainen orientalisti ja kirjailija Percival Lawrence Lowell kyllästyi Japanin kulttuurin tutkimukseen ja löysi uuden innostuksen, kun luki vuonna 1893 kuuluisan ranskalaisen tähtitieteilijän Camille Flammarionin kirjan siitä, onko Marsissa elämää.
Flammarionin kirjan englanninkielisen käännöksen esipuheesa (2015) on elävä kuvaus siitä, miten Lowell sai Flammarionin kirjan lahjaksi vanhalta Mary-tädiltään, innostui Marsista ja käytti loppuelämänsä Mars-tutkimukseen:
"In November 1893, a wealthy Bostonian, Percival Lowell, was in Japan, as he had been off and on for a decade, renting an 18-room Tokyo house with no clear idea as to what he was going to do when he sailed from Yokahama Bay back to the United States. Toying with the idea of an Easter jaunt to Seville with a friend, he had no sense of imminent destiny, no idea that by then he would be headlong into what his biographer David Strauss called the 'daring enterprise' of founding an observatory, at first a temporary and makeshift one, for the purpose of studying Mars and trying to answer the question of its being an abode of intelligent life.
"Lowell was back in Boston by Christmas, and there, a great thumping book awaited him that would determine his fate. It was a gift of his old aunt Mary Traill Spence Lowell Putnam, the sister of the late poet James Russell Lowell: La Planète Mars et ses Conditions d'habitabilité, Volume 1, by the French astronomer and prolific writer Camille Flammarion. Seldom has a more fateful collision of a book and a man occurred."
http://www.amazon.com/Camille-Flammarions-The-Planet-Mars/dp/3319096400
Siitä lähtien Lowell omistautui Mars-tutkimukseen ja bostonilaisen yläluokkaisen rikkaan suvun jäsenenä rakennutti itselleen suuren observatorion Arizonan autiomaahan. Hän oli arvostettu tähtitieteilijä, joka muun muassa keksi vuonna 1902 uuden entistä paremman metodin havaitsemaan vesihöyryä tai muita aineita Marsin ilmakehässä.
Percival Lowell on kiehtova hahmo, koska hänessä yhdistyvät tiedemiehen rationaalisuus ja romanttinen mielikuvitus. "Professor Lowell was the brother of Amy Lowell, the poet, and seems to have shared the family gift for self-expression", kirjoittaa tähtitieteilijä Robert Richardson: Man and the Planets. 1956, sivu 89.
Percival Lowell kirjoitti kolme kirjaa, joissa väitti, että Mars on "kuoleva planeetta", jonka asukkaat ovat rakentaneet suunnattoman, koko planeetan kattavan kanavajärjestelmän. Sen avulla tämä sivilisaatio kuljettaa vettä napajäätiköiltä asutusalueille, jotka ovat lähempänä Marsin päiväntasaajaa. Lowellin kirjat olivat suunnattoman suosittuja. Lowellilta on peräisin käsite Marsista kuolevana planeettana, jossa on älykästä elämää kuten esimerkiksi Edgar Rice Burroughsin A Princess of Mars (1912) ja Ray Bradburyn The Martian Chronicles (1950) science fiction -romaaneissa.
Edgar Rice Burrough: A Princess of Mars
Jo Lowellin elinaikana monet tiedemiehet väittivät, että Marsissa ei voi olla elämää ja Lowellin teoriat ovat kestämättömiä. Lowellin vision Marsista todisti lopullisesti vääräksi vasta NASAn Mariner 4:n luotain, joka lensi Marsin ohi kesällä 1965 ja otti Marsista lähivalokuvia. Valokuvista saattoi nähdä, että Marsin pinta oli kraatereitten peittämä kuten meidän kuumme pinta. Toisin kuin maapallon pinta, se ei siis ollut geologisesti aktiivinen. Mutta myöhempi tutkimus on osoittanut, että Mars on ollut menneisyydessä geologisesti aktiivinen, ja sieltä löytyy esimerkiksi aurinkokuntamme suurin tulivuori Olympus Mons.
Lisäksi Mariner 4:n instrumentit mittasivat Marsin ilmakehän tiheyden. Marsin ilmakehä on yli 100 kertaa ohuempi kuin maapallaon ilmakehä. Kun taas Percival Lowell oli 60 vuotta aikaisemmin arvioinut, että Marsin ilmakehä oli vain 10 kertaa ohuempi. Lowellin arviot olivat kuitenkin olleet niin hyviä, että tiedemiehet ennen Mariner 4:ää olivat suurin piirtein samaa mieltä kuin Lowell Marsin ilmakehän tiheydestä.
C. S. Lewis: Out of the Silent Planet (1938), "is a very well written and important piece of Martian science fiction". John Goslin
Ero näissä kahdessa arviossa Marsin ilmakehästä on kriittinen. Jos Marsin ilmakehä olisi ollut vain kymmenen kertaa ohuempi kuin maan ilmakehä, silloin - ottaen huomioon Marsin pintalämpötilan - vettä olisi voinut olla Marsin pinnalla nestemäisessä muodossa kuten esimerkiksi Lowellin kanavissa, jotka ylläpitivät elämää ja sivilisaatiota hänen kuvittelemassaan Marsissa. Mutta Marinerin 4:n tekemät mittaukset paljastivat, että Marsin ilmakehä on niin ohut, että vesi voi olla Marsin pinnalla vain jäätä tai vesihöyryä. Nestemäinen vesi on siellä mahdotonta. Siihen romahti Lowellin romanttinen visio marsilaisesta sivilisaatiosta.
Lowellin Marsin kartta vuodelta 1896
Ks. esim. Kevin W. Plaxco & Michael Gross: Astrobiology. A Brief Introduction, 2011
UUTTA :
Katso Mars-kuvia!
http://www.iltasanomat.fi/ulkomaat/art-1443414471806.html
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti