1900-luvun alkuvuosikymmenet olivat rautateiden kulta-aikaa Pohjois-Amerikassa. Siitä hyötyi erityisesti musta väestö. Heitä palkattiin junaan kokeiksi, tarjoilijoiksi ja junanpalvelijoiksi makuuvaunuihin. He olivat tehokkaita, hienotunteisia ja hyvin käyttäytyviä. Palkka oli pieni, mutta juomarahat lisäsivät sitä. Suurin osa suurkaupunkien mustien perheiden isistä oli työssä rautateillä, ja se merkitsi taloudellista turvallisuutta. Vielä 1920-luvulla viisi kuudesta lapsesta kasvoi perheessä, jossa oli isä ja äiti. Vuonna 1928 oli 90% Montrealin mustista miehistä työssä rautateillä. Lama pakotti myös collegen käyneet mustat töihin rautateille. (Tilannetta voi verrata maahanmuuttajien asemaan 2000-luvun Suomessa,)
Tilanne muuttui 1960-luvulla, kun junalla matkustaminen väheni. Samaan aikaan mustat naiset alkoivat saada paremmin työtä. Usein äidillä oli isompi palkka kuin isällä. Tästä alkoivat Ebony-lehden mukaan mustan miehen ongelmat.
Ks. myös Encyclopedia of Canadian Peoples.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti