Aurora on siirtolainen ja paluumuuttaja

Eräänä päivänä hakkasin Torontossa keittiön pöydän ääressä punaista kirjoituskonettani ja näin mielessäni kolmiulotteisena, kuin monivärisenä hologrammina vaalean tytön, joka pyyhki pölyjä viktoriaanisessa kartanossa. Annoin tytölle nimen Aurora ja aloin kirjoittaa. Muutimme takaisin Suomeen yhdeksän vuoden siirtolaisuuden jälkeen ja jatkoin kirjaani uudesta suomalaisesta Aurorasta, sortovuosien tytöstä, joka joutuu muuttamaan vuonna 1903 Kanadaan etsimään Suomesta karkotettua isäänsä. Syntyi Aurora vaahteralaakson tyttö (1991, 2. Painos)

25.2.2010

Helsinki talvella ennen ja nyt: rakennuksia


069 Säätytalo (1891) The House of Estates
Originally uploaded by Anna Amnell

Säätytalo (1891)

Helsingin kauneimmat rakennukset ovat 1800-luvulta ja 1900-luvun alusta. Auroran aikaan oli Helsingissä paljon samoja rakennuksia kuin nytkin. Katso kuvia vanhasta kauniista Helsingistä. Klikkaa alla olevia hakusanoja, jos haluat nähdä muitakin kuvia aikaismmilta vuosilta tässä blogissa.

Helsinki talvella ennen ja nyt: Säätytalo


Säätytalo (1891) The House of Estates
Originally uploaded by Anna Amnell

Säätytalo (1891)

Helsinki talvella ennen ja nyt


Helsinki University (1832)
Originally uploaded by Anna Amnell

Helsingin Yliopisto: Carl Ludvig Engelin suunnittelema empirerakennus Helsingin Senaatintorilla.

Helsinki talvella ennen ja nyt

Cafe Kappeli-2010 (1867)

Ravintola-kahvila Kappeli rakennettiin vuonna 1867.

Talvikuvia vanhasta Helsingistä

22.2.2010

Tarinamaanantain 75. aihe: Vahinko



Palvelustytön piti olla siisti ja huolellinen

Aurora pyyhki pölyjä ruokasalissa. Pulleavatsaisen astiakaapin yläpuolella oli maalaus talon rouvasta istumassa pianon ääressä nuottivihko käsissään. Aurora olisi halunnut nousta kaapin päälle ja katsoa läheltä mitä nuo nuotit olivat. Entä jos pullean lipaston kiemuraiset tassujalat olisivat murtuneet? Kaikki belgialaiset, ranskalaiset ja italialaiset kukkakuvioiset astiat olisivat lentäneet lattialle ja menneet palasiksi. Ruokasalin itämainen hyytyneen veren värinen matto olisi ollut täynnä posliininsirpaleita.

Mitä tapahtuisi, jos rikkoisi kokonaisen kaapillisen astioita? Jos palvelustyttö pudotti vahingossa vain tarjottimen ja rikkoi herrasväen posliinit, hän sai viikon palkan käteensä ja hänet ajettiin pois talosta.

Aurora. Vaahteralaakson tyttö. 1991 (2. painos 1992)

Tarinamaanantai

14.2.2010

Tina-kissa esiintyy Aurora-kirjoissa

Tina-kotona-Suomessa

Kanadalainen kissamme Tiina tuli mukanamme Suomeen ja eli 19-vuotiaaksi. Klikkaa alhaalla olevia hakusanoja ja lue lisää Tiinasta. Alapuolella on kuva Tiinasta pentuna, jolloin se oli juuri juossut tyttäreni perään roskalaatikosta eikä meillä ollut edes kissanhiekkaa eikä hiekkalaatikkoa, sillä iso kissamme Topi kävi aina ulkona.

Tina-at-home

Kerron Tiinasta myös kissablogissani.

Hyvää ystävänpäivää!



Kolme sanaa sinulle: ole ystävä minulle!

11.2.2010

Näin aika kuluu: Kohta 20 vuotta ensimmäisestä Aurora-kirjasta
















Irja Båsk: "Aurora-tyttökirjatkin osallistuvat piikakeskusteluun" ilmestyi Hesarin Kaupunki-sivuilla 18.syyskuuta 1996, jolloin Helsingin Rikhardinkadun kirjastossa oli avattu näyttely "Piikatyttöjä ja herrasneitejä vuosisadan alun Helsingissä ja Torontossa". Se kertoi Aurora-kirjoista ja niiden taustoista. Klikkaa kuvaa ja lue haastattelu.

Julkaisin ensimmäisen Aurora-kirjan vuonna 1991. Vuonna 1995 niitä oli ilmestynyt jo kolme, ja seuraavan vuoden syys-lokakuussa oli Helsingin Rikhardinkadun kirjastossa näyttely, jossa oli esillä muiden muassa Jaana Perttulin nukkeja puettuina 1900-luvun alun asuihin Aurora-kirjojen henkilöiksi.

Lasivitriinipöydässä oli "kirjailijan pöytälaatikkko", esineitä, jotka liittyivät Aurora-kirjoihini mm vaahteranlehtiä Torontosta, valokuvia henkilöistä, jotka ovat olleet esikuvina, esimerkiksi sisareni Tuula, kaukainen sukulaiseni Aino Ackte ja anoppini, häneltä Aurora sai nimensä. Olin valmistanut itselleni 1900-luvun asun, joka päälläni pidin esitelmän. Sitä tuli kuuntelemaan parikymmentä henkilöä.

Tapasin aivan sattumalta näyttelyä laitettaessa Hesarin valokuvaajan, joka oli tullut ottamaan kuvia nukeista. Hän halusi kuvan minustakin. Esillä oli onneksi hattu rekvisiitaksi. Minulla ei ollut mitään meikkiä, joten tuli aito 1900-luvun alun kuva.

Olin kirjoittanut ensimmäiset lehtijuttuni ja kirjani nimellä Pirkko Pekkarinen. Vuonna 1998 otimme koko perhe käyttöön mieheni äidin suvun nimen Amnell. Lisäsin siihen itselleni viralliseksi toiseksi nimekseni äitini etunimen Anna. "Rupesit minun kaimakseni", sanoi äitini ilahtuneena. Sain perinnöksi naisenergiaa kahdelta naiselta, jotka ovat vaikuttaneet paljon elämääni ja joista pidin hyvin paljon. Seuraava kirja "Aurora ja Molly" ilmestyi vuonna 1999 nimellä Anna Amnell.

Kuvia Jaana Perttulin nukeista. Mukana myös lehtikuva ihastuttavasta Aurora-nukesta, joka istui kirjaston lasten- ja nuortenosaston leveällä ikkunalaudalla syksyisessä maisemassa puistonpenkillä.