Hevosrattaat

Kuin ennen vanhaan. Aurora-kirjoissa matkustetaan hevosrattailla, laivalla, veneellä, junalla ja tietenkin myös kävellen ja hiihtäen.


Aurora lähtee töihin torontolaiseen kartanoon vuonna 1903



Varhain seuraavana aamuna Auroran matka-arkku nostettiin ajurinrattaille. Auroralla oli päällään toiseksi paras mekkonsa ja laukussa Jane Rintalan kirjoittama kirje. Hän vilkutti Janelle ja Iidalle, joka alkoi itkeä ja pyyhkiä esiliinan kulmalla silmiään.

Aurinko oli vasta noussut, mutta kaduilla oli jo vilinää. Kiinalaisista pesuloista lähdettiin viemään puhtaita pyykkejä. Farmarit tulivat kaupunkiin hevosrattaillaan, jotka olivat täynnä jauhosäkkejä ja vihanneksia. Miehiä ja naisia kiiruhti tehtaisiin työhön kävellen ja raitiotievaunuilla.

Sitten tultiin leveille hevoskastanjapuitten reunustamille kaduille. Ne olivat näin aamuvarhaisella tyhjiä, vain kadunlakaisijat luutineen olivat työssä. Torontossa oli jo hyvin kuumaa, kuumempaa kuin Aurora oli koskaan Suomessa kokenut. Aurora pyyhki kasvoistaan hikeä puseronsa hihaan, kun ei löytänyt nenäliinaansa. Taakse jäi kaupunki. Se oli näyttänyt vähän isommalta kuin Helsinki.

Ohitettiin peltoja ja valkoiseksi maalattuja maalaistaloja. Hevosrattaat nousivat ylös mäkeä. Tien varrella oli suuria kauniita taloja, melkein kuin linnoja, joihin johti puistokäytävä. Sitten oltiin mäen päällä.

- Vaahteralaakso, sanoi ajuri ja nosti Auroran matkatavarat alas rattailta.

Nyt piti tulla toimeen yksin.

Ote kirjastani "Aurora. Vaahteralaakson tyttö. 1991 (2.painos 1992)