27.4.2008

1900-luvun alun elämää



Kun luin lehdestä, että "Kahden kerroksen väestä" (Upstairs, Downstairs) on kaupoissa DVD, päätin heti ostaa sen ja olen alkanut katsoa sitä mieheni kanssa. Menossa on jo neljäs jakso.

"Kahden kerroksen väkeä" on eräs suosituimmista TV-sarjoista, joita on koskaan tehty. On aikamoinen sattuma, että en ole nähnyt tätä sarjaa koskaan aikaisemmin. Se on sitäkin oudompaa, kun ottaa huomioon, että se kertoo samasta aikakaudesta kuin Aurora-sarjani. Mutta meillä ei ollut TV-tä 1970-luvun Suomessa ennen kuin vasta parina viimeisenä vuonna ja muutimme sitten Kanadaan, jossa tätä sarjaa ei enää nähty.

Monet ovat olettaneet, että tämä sarja olisi vaikuttanut paljon Aurora-kirjoihin, mutta kuten yleensäkin tällaiset arvailut, tämäkin meni ihan pieleen. Jossakin kirja-arvostelussa sanottiin Aurora-kirjojen muistuttavan Kaari Utrion "Vendelaa" (?) mutta en ole nähnytkään sitä kirjaa. Hesarin arvostelija kirjoitti ensimmäisen Aurora-kirjani arvostelussa, että jäljittelen kirjassani "mukavasti" L.M. Montogomeryn Anna-kirjoja. Sekin olettamus osui harhaan. Kuvasin Torontoa, jossa olin asunut vuosikaudet, jonka laaksoissa olin kävellyt ja jonka luonnon tunsin, en kuvannut Prinssi Edwardin saarta, joka on Anna-kirjojen tapahtumapaikka. Montgomeryn kirjoja olin kuitenkin lukenut, mutta kylläkin viimeksi koulutyttönä - paitsi yhden, jossa Montgomery kuvaa lyhyesti myös Torontoa ja sen lähiympäristöä, joka oli hänen pitkäaikainen asuinpaikkansa ja jossa hän kirjoitti suurimman osan kirjoistaa.

Kun luin, että Kahden kerroksen väestä on kaupoissa DVD, päätin heti ostaa sen. Tämä neljän levyn paketti näyttää olevan vasta Kausi 1, jonka tapahtumien ajankohta on sama kuin Aurora-kirjoissani. Ensimmäinen näkemäni jakso kertoi vuodesta 1903 eli täamälleen samasta vuodesta, jolloin "Aurora, Vaahteralaakson tyttökin" alkaa. Tunnelmakin on kovasti tuttu,samoin vaatteet ja sisustus. Moni asia on kuitenkin toisenlaista.

Bellamyn talo sijaitsee Lontoossa, ja rouva Bellamy on aristokraattista sukua. Bellamyn koti on loistava esimerkki edwardiaanissta mahtitalosta, joka on kuin loistohotelli. Palveluskuntaa on kymmenkunta. Bellamy on eräs keskeisiä henkilöitä Lontoon poliittisessa elämässä. Ollaan oikeaa yläluokkaa.

Austinien liikemiesperheen kartano Toronton lähistöllä on vaatimaton verrattuna Bellamyjen lontoolaiskotiin. Mistä minä sitten sain vaikutteita? Kirjoista, maalauksista, sanomalehdistä, romaaneista (esim E.M. Forsterin kirjoista), museoista, varsinkin Spadinan kartanomuseosta, joka on ollut osittain esikuvana Ruusulaakson kartanolle (sali, pieni vierailuhuone, keittiö, eteisaula, puutarha) vaikka kartanon ulkoasu on kokonaan keksittyä. Valitsin nimeksi Ruusulaakson, sillä siihen aikaan Torontossa oli Rosedale-niminen aidon viktoriaanisen talon näköinen linnamainen kartano. Nyt nimi on jäljellä kaupunginosan nimenä.

Eräs torontolainen nuori nainen, joka oli käymässä Helsingissä, moitti minua ankarasti "Ei Rosedale ollut sellainen". Koetin muistuttaa häntä siitä, että kysymyksessä on romaani, ei historiallinen tutkielma. Kunhan kirjasta tulee joskus kolmas painos, muutan varmaankin kartanon nimen Vaahteralaaksoksi. Nimen Ruusulaakso piti olla ironinen: laaksossa ei kasvanut kuin muutama ruusupensas.

Perinteisen historiaallisen romaanin täytyy kuitenkin olla realistinen ajanhengen kuvaamisessa ja historiallisissa tosiasioissa, muu on vapaata.

Kahden kerroksen väkeä. Kaikki sarjasta. Kuvia paljon.

Netistä löytyi seuraava tieto: Kahden kerroksen väkeä (Upstairs, Downstairs) esitettiin Suomessa vuosina 1973-1974, uusittiin vuosina 1987-88 sekä 2001.
Vuonna 2001 olin Suomessa ja meillä oli TV, mutta katson niin harvoin TV:tä, että en ole edes huomannut tuota vuoden 2001 uusintaa.

26.4.2008

Staffordshiren koirat

helsinki 010

Staffordshiren koirat antiikkiliikkeen ikkunassa Korkeavuorenkadulla Helsingissä.

Tällaiset koirat olivat hyvin suosittyja 1900-luvun alussa. Niitä pidettiin usein takanreunalla. Käsityöblogissani on kirjoitus ja lisää kuvia "Staffordshiren koirista". Kuvissa on omat koirani, jotka eivät ole kaikki aitoja Staffordshiren koiria. Niitä on tehty monilla seuduin Englantia. En tiedä noiden antiikkikaupan koirienkaan alkuperää.

22.4.2008

Kirja-arvostelu: Aurora. Vaahteralaakson tyttö.



Oli kiinnostavaa löytää netistä sattumalta kirja-arvostelu, joka on ilmestynyt neljätoista vuotta ensimmäisen kirjani ilmestymisen jälkeen - ja ehkä melkein yhtä monta vuotta kirjan lukemisen jälkeen:

Aurora. Vaahteralaakson tyttö.

Journal entry 1 by Dropi from Oulu, Pohjois-Pohjanmaa Finland on Sunday, December 04, 2005


4.4.2008

Mollyn elämä muuttuu

 


Molly pesee kartanon hellaa. Kuva: Matti Amnell. Kirjassa Anna Amnell: "Aurora ja Molly" (1999)

Lapsityövoima oli tavallista 1900-luvun alussa. Kun tyttö pääsi palvelustytöksi, hän sai parempaa ruokaa kuin kotonaan. Se merkitsi usein nälkäkuolemalta pelastumista sekä tytölle itselleen että hänen pienille sisaruksilleen. Tämän näkökohdan lapsityövoimaan opin historian luennoilla. Tyttö oppi laittamaan ruokaa ja hoitamaan kotia ja saattoi säästää rahaa tulevaa perhettään varten. Väinö Tanner kertoo muistelmissaan äidistään, joka oli ollut palvelijana ja oppinut taitavaksi taloudenpitäjäksi. Hän järjesti rautatiellä työssä olevan miehensä kanssa pojalleen Väinölle yliopistokoulutuksen.

Palvelijana oleminen ei ollut lapsuutta sellaisena, kuin me sen käsitämme: leikkiä ja koulunkäyntiä. Mollylle Kanadaan tulo ja kartanon palvelustyttönä olo merkitsi täydellistä elämänmuutosta. Hän oli ollut sitä ennen Irlannissa orpokodissa. Irlannista vietiin paljon lapsia Kanadaan palvelusväeksi ja kasvateiksi. Jotkut pääsivät hyvään kotiin ja saivat kunnollisen ammatin.

Vanhoina aikoina hyväsydämiset ihmiset ottivat orpoja tai kotoaan lähteneitä lapsia kasvateiksi tai omiksi lapsikseen. Minunkin äitini suvussa Rytkösissä on useita esimerkkejä tällaisista tapauksista. Eräs poika pääsi leskiäitinsä kanssa pappilaan, äiti oli palvelijana ja lapset saivat kotiopettajalta samaa opetusta kuin pappilan lapset. Tämä poika valmistui itsekin papiksi ja kulttuurisuvun kantaisäksi. Toinen, Rytkösen suvun vesa hänkin, Pielavedeltä Ouluun talsinut teini-ikäinen poika, pääsi kasvatiksi oululaiseen perheeseen ja koulutettiin kellosepäksi. Hänen lapsenlapsensa oli laulajatar Emmy Achte ja tämän tytär Aino Ackte. Todellisuus on usein tarua ihmeellisempää. Mollyn tarina Aurora-kirjoissa, Auroran ja Vanessan "suojatiksi" pääseminen ja uusien mahdollisuuksien avautuminen, ei ollut ainutlaatuista tuohon aikaan. Samanlaisia ihmetarinoita ovat meidän aikammme adoptiot, joissa lapsi voi päästä kehitysmaan vaikeista oloista länsimaisen yhteiskunnan hyvin koulutetuksi jäseneksi.
Posted by Picasa